Uusi herpes ja miesystävälle kertominen..

[Mariee]

Hei!
Löysin palstan netistä, toivoin, etten olisi koskaan sanaa herpes joutunut googlettamaan. Kondylooma todettiin pari vuotta sitten ja sukuelinherpes eilen. Huuliherpes minulla on koko ikäni jo ollutkin riesana. Nyt siis liikaa kaikkea .
Nykyisen miesystäväni kanssa olen ollut tiiviisti reilu 2v. Olemme miettineet tulevaisuutta vaikka täysin virallisesti emme ole yhdessä ( ennenkuin hän selvittää entisen elämänsä). En vaan tiedä miten kertoa tästä asiasta hänelle. Exäni kanssa juttelin omasta kohtalostani tänään eikä hänellä kuulemma koskaa ole ollut oireita.
Olisikohan mahdollista, että tämä minulle tullut herpes onkin jo ollut tietämättäni minulla, mutta nyt aktivoitu kovan flunssan yhteydessä? En kai sitä koskaan tule tietämään. Pelkään, että miten miesystäväni suhtautuu asiaan..
Purin vaan ajatuksiani tänne, koska tämä on niin tuore asia ja googlea olen selaillut nyt 2vrk putkeen eikä asia sen kummemmaksi näytä tulevan. Syytän vain itseäni ja kelaan asioita..mitä jos olisinkin tehnyt asioita toisin tai en olisi tehnyt niin tai näin..
Kiitos jos joku viitsi kuunnella.

[Suruna]

Tervetuloa vain joukkoon, vaikkei kukaan tähän ryhmään vapaaehtoisesti varmaan haluaisikaan liittyä..Ihan ensiksi voisin kehottaa viskaamaan ne itsesyytökset jorpakkoon, kun ei niillä asia muuksi muutu Toisekseen oireettomuus ei ole tae mistään, joten on mahdollista, että hsv on ollut sulla ajan X -sepä se, kun ei voi tietää varmaksi. Itsellänikin google oli ahkerassa käytössä alkuun, joten ymmärrän sen hirmuisen tiedonjanon, joka sulla varmastikin nyt on. Uskon, että asiasta kertominen miesystävälle tuntuu hankalalta, mutta suosittelisin kuitenkin tekemään niin. Voihan olla, ettei hsv ole tarttunut nykyisellesi, joten hänellä voisi olla vielä mahdollisuus valita, onko valmis saamaan tartunnan vai ei. Toisaalta voi olla niinkin, että nykyisesi on tartuttanut sinut. Tai voihan huuliherpeksen tartuttaa alakertaan ihan itsekin, esim. käsien välityksellä, mutta ahkeran googletuksen ansiosta tämän varmaan tiesitkin. Mutta, tätä eivät valitettavasti mitkään testitkään kerro, joten jossittelut sikseen.

Häntä pystyyn, kyllä tämän voi oppia hyväksymään Oikeastaan oma asenne onkin ainoa, millä voi tilannetta muuksi muuttaa ja siksi ei kannata syyttää itseään turhaan..

[Marika82]

mikä on näiden kertomisten lopputulos ollut? Täällä pohditaan niin monen otsikon alla sitä kertomisen tuskaa, mutta harva on tullut takaisin kertomaan mikä oli lopputulos? Ei voi kuin päätellä, että lopputulos on ollut hyvä, koska ihmisen luonto tahtoo olla sellainen, että vaikeuksissa vellotaan ja jos asiat on ok niin se pian unohtuu. Eli kun ei ole tullut takaisin kertomaan kokemuksistaan murheissaan niin onko kaikki sitten oletettavasti ok?
Liikaa kannustusta ei tän asian kanssa voi olla, joten olis niin kiva kuulla miten tässäkin kävi? itse oletan,että olisimme kuuleet jos olisi käynyt huonosti