Hei!
Täällä on pakko olla äitejäkin ruudun toisella puolen? Neuvolassa asiaa painotettiin oikeastaan vain synnytyksen kannaltta, sain estolääkityksen ja thats it. Asiaan ei sen jälkeen ole otettu kummemmin kantaa.
Olen toki helpottunut, että synnytys meni hienosti alakautta eikä pelättyä neonataaliherpestä vauva saanut. (ilmenee käsittääkseni enimmäisen kuukauden aikana, tyttöni on nyt 4kk, joten saan kai tältä osin huokaista helpotuksesta?)
Herpekseni aktivoitu nyt valitettavasti ensimmäistä kertaa, lapsen ollessa siis 4kk. Ensimmäisinä päivinä en asiaan kiinnittänyt sen kummempaa kuin yleensäkään. Käsihygieniasta kun nyt ilman tätä vaivaakin pitäisin huolta. Mutta eilen illalla iski kamala ajatus olenko jotenkin voinut tartuttaa lapseni tässä vaiheessa vielä?
Aloitinkin käsidesillä lutraamisen heti, miehen reissutyön vuoksi en voi myöskään pesuja, vaipanvaihtoja yms hänelle sysätä vaan joudun ne tekemään itse.
Olen lukenut paljon genitaaliherpeksestä ja raskaudesta ja kaikkialla painotetaan sen tarttuvuutta nimenomaan synnytyksessä, mutta entäs nyt imeväisikäisenä saati tulevaisuudessa? Tarttuuko käsien välityksellä, suukotellessa poskelle tms. (herpes oireilee vain tuolla alhaalla, oletan sen olevan HSV2-virus, ei siis huuliherpes)
Miten te kohtaontoverit olette eläneet vauvojenne/lastenne kanssa arkea? Olin monet vuodet niin sinkkuaikoina kuin parisuhteessakin ollesani täysin sinut tämän taudin kanssa, mutta nyt äitinä syyllistän itseäni koko ajan ja vihaan itseäni että olen tällaisen taudin saanut jolla voin aiheuttaa niin vakavia seurauksia rakkaalle lapselleni.
