Siellä oli siis kohtalaisen iso mainoskampanja käynnissä herpekseen liittyen. Mainoksissa luki suunnilleen: "Protect your baby from herpes, don't kiss them on the lips" ja joissain oli vauvan kuva "You can kiss me but please not on the lips!". Ja sitten pienellä oli faktoja kuinka paljon pikkulapsia kuolee tai vammautuu saadessaan herpestartunnan ihan vauvana. Osa pointista tietenkin oli se, että yritetään pysäyttää tämä kehitys, joka on johtamassa pian siihen, että 100%:lla ihmisistä on tämä tauti.
Minun mielestäni tämä oli erittäin hyvä kampanja ja itse olisin paljon mieluummin ilman tuollaisia merkityksettömiä hellyydenosoituksia kuin ottaisin elinikäisen sairauden. Tällainen kampanja voisi olla ihan hyvä Suomessakin. Muistan täällä foorumilla erään kanta-asiakkaan kirjoitelleen ihan päinvastaista ja ettei syytä äitiään(?) siitä, että on kantanut herpestä aina. Mitä sinä olet mieltä?
Laitetaan tähän vaikka äänestys mukaan, kun niitä niin harvoin täällä näkee.
Kyllä hellyys, läheisyys ja huolenpito on se joka tekee meistä psyykkisesti terveitä ihmisiä, joten en missään nimessä antaisi niitä pois sen kustannuksella että minulla ei olisi herpestä. Minusta on sairas ja ihon kanalihalle nostava ajatus, että äitini ei olisi voinut hoitaa minua ja nähdä minua sinä kauniina ja ihanan lapsosena, koska hänen olisi pitänyt pysyä loitolla minusta jotta ei "saastuttaisi" minua. Kyllä siinä olisi kasvanut ajatukseen, että "minussa on jotain vikaa kun ei edes oma äiti pidä läheisyydestäni" ja olisi saanut heittää hyvästit sille, että pystyisi aikuisena rakastamaan muita ehdoitta. Saatika sitten ne itsetunnon vaikeudet siitä, että kelpaanko kun en edes äidilleni kelvannut. Huh!!!