HSV vertaistuki

Kai se on minunkin kannettava korteni kekoon yhteisen asian hyväksi, kun monet muutkin ovat niin tehneet

Olipa kesä -96 ja työkaverini Marjon (nimi muutettu) kanssa hengailimme niitä näitä. Menimme Marjon vanhempien mökille, kalastimme, saunoimme, grillailimme kunnes kaikki tiet veivät Marjon kädet mun kalsareihin ja vice versa. Noin viikko tuon jälkeen rupesi kutisemaan oudosti tuolla alakerrassa ja ilmestyi mätäpää finnin näköisiä paukamia. Aattelin, että mitä helvettiä tämä nyt on ja tohtoriin, kokeet, kuusi viikkoa odotusta, kirje kotiin ja sinulla on herpes. Vältä tätä, älä tee tuota, lopeta seksi ja lähestulkoon ohje: kannattaa tappaa itsesi, niin et tartuta muita. Ole vastuullinen.

No just. Itkuhan siinä tuli, kun tuommoisen vaivan olen saanut kontolleni ja en enää ikinä pysty nauttimaan seksistä samoin kuin ennen. Soitin työkaverilleni, että miksi et kertonut, hän sanoi, että ei sitä hänellä ole. Ihmettelin tätä hommaa, kunnes muutamaa päivää myöhemmin Marjo soitti ja sanoi, että hänen kädessään oleva ihottuma, joka tuolloin oli aika pahana, on herpespohjainen. Ei s**tana. Taudin sain, mutta olisi ollut jotenkin reilumpaa, jos se olisi tullut ihan "rehellisin keinoin". Siihen loppui meidän yhteydenpidot ja muut systeemit.

Ensialkuun tauti uusi todella usein ja asikloviirilääkkeistä ei ollut mitään apua. Siis hetkellistä apua oli, mutta ei sen kummempaa. Rypälepommi iski kalsareihin kerran kuussa, eli aina kun aika oli parantanut esinahan haavat, tuli uusi H+ ristiretki. Meinasi kuulkaa H+huumori loppua. Pikkuhiljaa hyökkäysten määrä väheni ja kolmen vuoden kuluttua olin tilanteessa, jossa vain joka toinen kuukausi kärsivällisyyttäni koeteltiin.

Kunnes armon vuonna 2000 sain avun. Työpaikkalääkärillä oli ollut itsellään vaivalloinen ruusu kasvoissa koko ikänsä ja hän oli saanut neuvon jo edesmenneeltä HYKSin ihotautilääkäriltä: Gammaglobuliini ja Betolvex B-vitamiini ruiskeena lihakseen. Gammaglobuliini lisää vastustuskykyä ja B-vitamiini tehostaa jotenkin DNA-tuotannon "virheettömyyssuojaa" tms. Anyways, kun nuo tökättiin kankkuun, niin ekan kierroksen näpyttömyys kesti 4-5kk, toisella kertaa reilu puoli vuotta ja pisimmillään olen ollut oireettomana yli vuoden. Mutta: Gammaglobuliinia ei enää tehdä.

Prkl.

Piti siis keksiä jotain ihan muuta. Nyt on kokeilussa Valtrex 500mg, ihan hel*etin kallista, mutta toimii. Tämän vuoden tammikuusta saakka olen popsinut noita ja ei yhtään kutitusta, kirvelyä, punoitusta tms asiaan liittyvää oiretta ole ilmennyt. Ainoastaan vas takareidessä, missä mulla tuntuu lihaspistely / -kirvely ennen taudin puhkeamista, on haamuillut, mutta esinahassa ei ole näkynyt mitään. Valtrexia söin yhden pillerin päivässä tammikuu - heinäkuu. Elokuun alusta saakka olen ottanut pillerin joka toinen päivä ja ei vieläkään oireita. Pilleri per päivä maksaa n. 60e/kk.

Olen oppinut elämään tämän kanssa ja onneksi, onneksi mulla tämä on sitä mallia, joka ei tartu, kun se on oireettomana. Pisin parisuhteeni on ollut kahdeksisen vuotta tämän sairauden kanssa ja tuona aikana puolisoni ei sairautta saanut.

Tsemppiä kaikille, niin meille vanhoille konkareille, kuin uusillekin kasvoille! Ei se elämä tähän kaadu, vaikka siltä se ensialkuun tuntuukin.

P.S. Mä oon lapseton sinkku

Kiitos kirjoituksestasi! Huh, aika rankalta kuulostaa tuo tauti sinun kohdallasi! Jännä kuulla tuo, että miehilläkin voi olla noin hurjat oireet, jotka uusivat usein. Olen käsittänyt, että yleensä miehet selviäisivät vähemmällä kuin naiset, mutta eipä passaa yleistää! Ja aika epäreilua sekin, että sama tauti, eri oireet. Onko koskaan saatu tietää onko kyseessä HSV1 vai HSV2 vai peräti jokin muu herpesviirus?

Toivottavasti etenkin uudet tartunnan saaneet löytäisivät tämän foorumin ja nämä kertomukset, varmasti saisivat tukea kun lukevat, että tämän taudin kanssa voi ja pitää pystyä elämään! Tämä uuden uutukainen foorumi ei anna oikein kokonaiskuvaa sairastuneista, meitähän on oikiasti ihan älyttömän monta ja mitä, foorumilla on nyt 18 rekisteröitynyttä käyttäjää...

Tuli vielä mieleen, että kouluissahan opetetaan lapsukaisille, että "vain kondomi suojaa sukupuolitaudeilta" ja sitten ei puhuta mitään siitä, että tauti voi tarttua käsien ja suun välityksellä. Voi jäädä sellainen harhainen käsitys, että sukupuolitaudin voi saada vain yhdynnässä ja vieläpä ilman kondomia suoritetussa sellaisessa. Ennemminkin pitäisi opettaa, että kuka tahansa joka antaa kenenkään koskea alapäähänsä yhtään millään, ottaa riskin saada sukupuolitauti. Silloin ei voi kukaan syyttää kumppania siitä ettei tämä ole kertonut taudista tai miten on epäreilua kun ei muka voinut itse valita - se, että päästää jonkun haaroväliinsä, on valinta...

Joopasta joo. Miksei sitä itsekin tänne kirjoittelisi miehen näkökulmasta, nyt kun aihepiirille on oma forum olemassa.

Eli vähän päälle vuoden olen itse kyseisestä vaivasta nauttinut. Tartunnan sain nykyiseltä tyttöystävältäni - hänellä ei oireita ole ikinä ollut, eikä näin ollen osannut olla tietoinen tilanteesta. No nytpä tietää. Harmi vaan, että asia valkeni hänelle tätä kautta. Mielelläni olisin ennakkovaroituksen ottanut, järkytys oli nimittäin aikamoinen kun pikkuveikasta löytyi jotain ylimääräistä.

Noh, paskaa säkää, ajattelin. Ensimmäiset pari kolme kuukautta meni ihan hyvin, kunnes yhtäkkiä alkoi kalsareissa kutista. Lääkäriltä hakemaan asikloviiriresepti, napit naamaan ja homma rauhoittui. Meni puolitoista viikkoa ja TAAS sama juttu. Tässä vaiheessa lääkäri määräsi myös Valaviriä seuraavaa kertaa varten. No seuraava kerta tuli muutaman viikon päästä. Eikä jäänyt viimeiseksi sekään. Tuon kolmen-neljän kuukauden aikana alapää kukki viidesti tai kuudesti.

Tässä vaiheessa alkoi jo olla aika vaikeaa. Menin lääkärille ja pyysin estolääkityksen. Sain sellaisen, 2*400 mg asikloviiria päivässä. Meni kuukausi, taas ilmestyi oireita. Ajattelin että ei saatana, joutuuko tässä nyt mennä makaamaan raiteille. Olin kuitenkin saanut eräältä englanninkieliseltä alan forumilta hyvän vinkin: c-vitamiini ja sinkki parantaa immuniteettia yleisesti. Tämän viimeisimmän oireilun jälkeen ostin purkin molempia ihmepillereitä, joita aloin popsia yhden kumpaakin päivässä.

Hienoa kyllä, en tiedä onko tuolla c-vitamiini + sinkki -kombolla vaikutusta, vai onko virus jo antautunut estolääkitykselle (molempia siis syön vieläkin), mutta kohta on jo viisi kuukautta täynnä oireetonta aikaa! Estolääkitys minulle määrättiin puoleksi vuodeksi, joka on kohta täynnä. Kohta täytyykin käydä lääkärissä pyytämässä siihen lisäaikaa.

Summa summarum: Ennen tartuntaani en tiennyt juuri mitään kyseisestä taudista. Se saa aivan liian vähän huomiota asiaan liittyvissä medioissa. Siksi onkin hyvä, että suomen kielelläkin voi asiasta nyt puhua täällä. Lääkäriltäkään en saanut muuta ohjeistusta asiasta, kuin että "muista jatkossa kondomi". Olen kuitenkin sivistänyt itseäni hyvin paljon viimeisen vuoden aikana aiheesta, ja tullut siihen päätelmään, että kavalin asia herpeksessä on sen ennalta-arvaamattomuus, epäsäännöllisyys ja yksilöllisyys. Tyttöystäväni ei varmaan vieläkään tietäisi kantavansa virusta, ellei olisi minua tartuttanut. Olin myös äärimmäisen yllättynyt sen yleisyydestä, jos tilastojen mukaan 20-25 % aikuispopulaatiosta on kantajia, niin oli jo tilastollinen todennäköisyyskin, että kohtaisin viruksen! Lisäksi, tyttöystäväni oli testattu sukupuolitautien varalta, mutta mitäpä silläkään on väliä kun ei tätä kaveria niistä näe oireettomana.

Noh, yhdessä ollaan kuitenkin vieläkin, ja rehellisesti sanoen harmittaisi jos olisin hänet tämän takia hylännyt, vaikka asia on tietysti todella vaikea varsinkin minulle. Seksielämäämme ei vaiva ole haitannut millään tavalla - olemme koko ajan harrastaneet suojaamatonta seksiä niin perinteisesti, oraalisesti ja anaalisesti aivan kuin mikä tahansa muukin pariskunta, eikä tauti ole kummallakaan mitenkään pahentunut siitä. Toki olemme pitäneet taukoa, kun tauti on ollut aktiivisena.

Aivan viime aikoina tauti ei ole oireillut edes psykosomaattisesti enää, jossain vaiheessa tuntui siltäkin jatkuvasti Toisaalta odotan kauhulla, milloin se seuraavan kerran iskee. Toistaiseksi kuitenkin estolääkitys, c-vitamiini ja sinkki on tuntunut tehoavan, ja bonarina immuniteetti tuntuu muutenkin parantuneen, en ole mistään flunssastakaan kärsinyt tänä aikana Estolääkitys maksaa 17 euroa kuukaudessa, sinkkipurkki oli about 7e / 200 kpl ja vitamiinit jotakuinkin saman verran, joten opiskelijabudjettiinkin tuon on saanut sovitettua. Huomionarvoista on myös, että oireiluni on ollut aivan erilaista kuin primääri-infektiossa. Silloin en kutissut ollenkaan, jälkeenpäin on ilmennyt enemmän kutinaa, mutta ei lainkaan kipua, mikä on outoa... Lääkärin mukaan on mahdollista, että kyseessä saattaa olla myös jokin toinen (esim sieni-) infektio tällöin. Poissa se on kuitenkin pysynyt, mutta koputinpa silti puuta

Ehkäpä ennen pitkää viisaat kemistit ja farmaseutit kehittävät toimivan hoidon tähän vaivaan. Sitä odotellessa mennään nykyeväillä.

"Ehkäpä ennen pitkää viisaat kemistit ja farmaseutit kehittävät toimivan hoidon tähän vaivaan. Sitä odotellessa mennään nykyeväillä."

Tuota varmasti moni odottelee!

Itse lähdin vartavasten opiskelemaan lääkealaa, jospa joskus monen vuoden opiskelun jälkeen pääsen jonkunlaiseen lääketehtaaseen kehittämään kyseistä lääkettä!
Mistä sitä tietää jos vaikka joskus sen keksin

Heh. Oman alani ammattilaiset tuskin löytävät ratkaisua tähän ongelmaan, mutta Ritalle hatunnosto asenteesta

Tosi hyvin kirjoitettu Miksa! Kiitoksia siitä, mieli parani pikkusen. Mulla on nyt n. kuukausi siitä ensimmäisestä puhkeamisesta, kauhulla odotan millon taas... En ole vieläkään saanut tästä poikaystävälle puhuttua, ei oo vaan tullut oikein sopivaa tilaisuutta kertoa. No, ainakin se asia on varma että hältä olen tämän saanut.