HSV vertaistuki

..kuin juuri herpeksen saaneen sängyssä

Sori, mutta oli pakko lohkaista. Ei tämä kuulkaa niin vakavaa ole, vaikka se siltä ensialkuun tuntuukin. Oliskos ideoita, miten tänne saataisiin hiukan eloa ja hymynaamoja?

Niinpä on joo...minäkin loin nimimerkkini niissä tartunnan ensioireissa, kun tuntui että maailma loppuu siihen, mutta kaikesta huolimatta alan löytää taas positiivisen otteen elämään.

Minä sain tartunnan ihan suojatussa seksissä, mun eka "yhden illan suhde" pitkän 16-v kestäneen suhteen jälkeen ja tosiaan koin että päästessäni eroon väkivaltaisesta ex-kumppanista, sain uuden ristin elämääni. Mutta mikä ei tapa, sattuu ihan saatanasti vai miten se oli...no joka tapauksessa elämä voittaa ja yritän uskotella itselleni että voin tästä huolimatta vielä löytää rakkautta elämääni.

Odottelen että pääsisin synnyttämään (laskettu aika on 2 viikon päästä). Että ihan hymyllä täällä vielä... Eikä oo tosiaan herpes mitenkään osallisena. Loppujen lopuksi siis harmittomampi kuin moni muu riesa... ennemmin ottaisin herpeksen kuin melkein minkä tahansa muun taudin... Vaikka siis jotkut joskus sanoo että paska mäihä kun on herpeksen saanut, niin ei se nyt niin hirveän paska mäihä ole. Yks hailee! Ihanaa kun voi ajatella näin, kun siis ei ole pitkiin aikoihin uusinut eikä mieltä painanut. Parisuhde kunnossa niin ei tarvi murehtia että mitä jos joutuis uudelle kumppanille kertomaan. Ja jos joutuisin siihen tilanteeseen, niin ajattelen kyllä olevani niin hyvä saalis, että ei siinä yks herpes mitään paina, ainakaan saisi painaa...

Juu, iloista meinikiä ja pilkettä silmäkulmaan, herpestähän tässä kuitenkin vaan sairastetaan. Monet tänne kirjoittavista on varmaankin vasta saaneet taudin ja ottaa aiakansa ennen kuin asian kanssa oppii elämään. Sitten jonain päivän sitä huomaa, ettei ole koko tautia tullut pitkään aikaan edes ajatelleeksi.
Kyllä meitä kuitenkin on niin paljon, että turha tässä on alkaa synkistellä. Nautitaan elämästä ja pidetään pieni pilke silmäkulmassa. Kun muistaa hymyillä elämälle niin sekin hymyilee takaisin.

Aivan... aika parantaa ja antaa mittasuhteita... Mutta kyllä kai siinä itelläkin useampi vuosi meni ennen kuin suhtautuminen itsellä oli tämmönen kuin mikä se nykyään on. Ja koko ajanhan sitä asiaa prosessoi. Kai sitä ajattelee kaiken aina katastrofin kautta, mutta sitten oho, elämä ei siihen kaatunutkaan.

Tämmöinen nelikymppinen mies kävi katsomassa ja totesi olevansa yksin.......

Luulenpa, että nelikymppiset herpestä sairastavat miehet eivät löydä tämän aiheen nettikeskusteluihin. Suurin osa keskustelijoista täällä ja muualla on naisia. Harmi sinänsä. Miesnäkökulmaa pitäisi löytyä myös.

Itse olen mies, tosin en nelikymppinen vielä ihan vähään aikaan.

Väittäisin myös, ettei yleisen keskustelualueen rajoittaminen pelkästään rekisteröityneille ole omiaan houkuttelemaan uusia kirjoittajia.

Toisaalta rekisteröityminen on hyvä tapa pitää pahoissa aikeissa liikkeellä olevat kirjoittelijat poissa. Aihe on kuitenkin monelle sen verran arka, että mitään loukkaavia kommentteja ei keskustelun sekaan olisi hyvä päästää. Rekisteröityminen ehkäisee ilkivaltaa ainakin jossain määrin.
Mutta miehiä pitäisi saada mukaan enemmän

Totta, mielestäni linjan voisikin tämän Yleistä keskustelua -forumin osalta vetää siihen, että kirjoittaminen vaatisi rekisteröitymisen, mutta vieraana näkisi keskustelunaiheet. Helpompi tulla mukaan, kun tietää mistä puhutaan tarvitsematta rekisteröityä.

^ Hyvä idea, teemme näin.