Olo on masentunut ja toivoton, miten tästä eteenpäin? Ihmisten asenteet herpestä kohtaan ovat yleisesti ottaen niin mahdottoman ikäviä, etten usko enää kelpaavani kenellekään. Ensireaktio oli aivan helvetillinen, nyttemmin se on yrittänyt pari kertaa oireilla, mutta onneksi nämä oireet ovat lähinnä ollu sellaista pientä kuumotuksen tunnetta alapäässä.
En vain voi uskoa tätä. En voi.
Minä, joka olen aina ollut hyvin tarkka ehkäisystä, saan taudin. Parantumattoman sellaisen. Vaikka olisi toki muistettava, ettei tämän taudinkaan pitäisi antaa kaataa maailmaa....vaikeaa se vaan on.Tiedättekös, en minä näistä oireiden aiheuttamista kivuista välitä. Mutta minä olen aina haaveillut perheen perustamisesta, luotettavan kumppanin löytämisestä; nyt vaan tuntuu, että nää haaveet vietiin pois minulta.
Voisimpa vain kelata jokusen kuukauden ajassa taaksepäin, niin kaikki olisi toisin.