Tälle mun pohdinnalle voisi varmaan olla jonkin parempikin ketju, mutta kirjoitanpa tähän siitä huolimatta.
Itsellä ollut herpes viime toukokuusta (?) lähtien, tai mistä minä tiedän miten kauan se on ollut, tuolloin vasta antoi ensimmäisiä oireita, jotka nekin olivat muutama hassu rakkula. Helpolla olen selvinnyt, sillä ikinä en ole saanut kuin muutamia rakkuloita genitaalien iholle, limakalvot aina olleet puhtaat.
Olen viimeiset 3kk tapaillut miestä, jolle kerroin asiasta jo 1½ viikon tapailun jälkeen. Asiasta ei olla keskusteltu kunnolla, sillä asiasta puhuminen on itselleni vielä niin hankalaa. Ei olla harrastettu seksiä, eikä varmaan harrastetakaan, veikkaan ma..
Mutta, pohdintani oli siis, että miten ihmeessä genitaaliherpeksestä tehdään niin kauhea, paha asia verrattuna huuliherpekseen? Olen yrittänyt etsiä tietoa hsv1 ja hsv2 eroista esim. tarttumisessa, mutta olen vain saanut sen kuvan, että tarttuvat ristiin, oireettomana jne. MUTTA SIIS, kuinkahan moni oireilevan huuliherpeksen omaava (mutta tapahtumahetkellä oireeton) ilmoittaa baarissa ennen suutelua, että "hei, mulla on muuten huuliherpes, että älä suutele, jos et halua sitä." ? Veikkaan, ettei kovinkaan moni. Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että jos genitaaliherpeksen omaa, niin siitä tulee kertoa. Pointtini vain on siinä, että miten tämä suhtautuminen on niin erilaista, vaikka hsv1 ja hsv2 ovat lähes samat virukset tarttuvuudeltaan ?
Ja mä en edelleenkään usko (tai en halua uskoa) tuohon tarttumiseen oireettomana aikana. Tai jotenkin tuntuu, että oireettomalta kantajalta ei saa oireilevaa tartuntaa. Esimerkiksi omat oireeni ovat niin minimaaliset, että menisivät helposti ärhäkän hiivatulehduksen piikkiin ja näin ollen en välttämättä tajuaisi omaavani herpestä. Ja veikkaan, että jotenkin näin olen tartunnan saanutkin; mieheltä, joka ei ole tajunnut pienien oireiden olevan herpestä. Ja lisäksi, kun on mahdollisesti, että tämä virus on ollut minulla pitkäänkin, niin kukaan ei ole perään soitellut ja tartunnasta ilmoitellut, vaikka olen harrastunut melkoisesti irtosuhteita, enkä ole käyttänyt kortsua läheskään joka kerta. Ja ennen kuin valistus terveellisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä alkaa niin kerrottakoon, että olen käynyt sukupuolitesteissä noin 2 krt/vuodessa ja muilta taudeilta olen säästynyt.
Mutta tällainen tilitys avaustekstiksi. Voi olla melkoista sekametelisoppaa, mutta ajatusta juoksee mielessä niin monenlaista, ettei sormet pysy perässä saati ne ajatukset loogisessa järjestyksessä..
