HSV vertaistuki

Niin sitä ihmislasta koetellaan.. Tänään lääkäri vahvisti itse jo tekemäni diagnoosin: genitaaliherpes. Tartuntalähteestä ei ole tietoakaan, saman miehen kanssa oltu puolisentoista vuotta, ilman kumia vuosi. Miehellä ei oman kertomansa mukaan ole koskaan ollut oireita joten on joko oireeton tai terve? Minun edellisestä suojaamattomasta seksikerrasta jonkun muun kanssa on lähes kaksi vuotta aikaa. Pakkaa sekoittaa vielä mukavasti se tieto, että olen neljännellä kuulla raskaana Tällä hetkellä suurin pelko onkin pienen selviytymisestä, jaksaako pysytellä mukana, säilyykö ilman kehityshäiriöitä (100% takuutahan ei minkään lääkkeen käytöstä anneta..) ja selvitäänkö synnytyksestä niin ettei hänelle tartuntaa tule. Mies on ihan puulla päähän lyöty, sulkeutuu (mikä toki ihan ymmärrettävää, ei tämä kiva juttu ole), en tiedä yhtään pystyykö kestämään tämän tilanteen vai jättääkö minut. On tosiaan sitä mieltä että hänellä ei ko. tautia ole, mikä tuo sitten oman jännitysmomenttinsa: mistä minä olen tämän saanut? Miksi se oireilee nyt? Ettei vain olisi käyty aidan toisella puolella maistelemassa onko ruoho vihreämpää jne jne.. Yritän ymmärtää, hän on varmasti myös peloissaan ja hämmentynyt. Niin olen minäkin.

Oireetonta kumppaniahan ei voi millään tavalla testata? Eli joko olen saanut tartuntani mieheltä (miten vähillä oireilla herpes voi ilmetä, ts. voiko se ylipäätään olla miehelläni jos hän ei ole koskaan peniksessä näppyjä/haavoja huomannut?) tai sitten hän on terve ja hänen pitäisi siis päättää altistaako itsensä tartunnalle olemalla minun kanssani.. Ja jos en ole saanut tätä häneltä, mistä olen sen sitten saanut? Voiko tartunta olla oireeton kaksikin vuotta ja puhjeta sitten yhtäkkiä? Hormonien takia? Periaatteessa minua "ei kiinnosta" mistä olen taudin saanut, muutakuin sen takia että onko mieheni terve vai ei. Jos tartunta on ollut minulla oireettomana kaksi vuotta (ainakin) ja puhkesi nyt, onko mieheni saanut sen myös minulta jo aiemmin? Kamalan vaikeaa

Mieluusti ottaisin myös vastaan käytännön vinkkejä, miten tämän kanssa eletään? Vaihdatteko pyyhkeen jokaisen suihkun jälkeen vai uskaltaako samaan pyyhkiä useamman kerran? Varsinkin herpeksen oireillessa? Saunassa oma pefletti johon ei muilla ole asiaa? Käsihygieniasta huolehtiminen tietysti ensiarvoisen tärkeää.. Jne jne mitä nyt mieleen juolahtaakaan, en varmasti osaa edes kysyä kaikkia.. Pää pyörällä, pelottaa.

Verestä voi ottaa vasta-ainetestin viimeistään yksityisellä puolella, noin 100e muistaakseni maksaa. Helposti näyttävät väärää negatiivista, mutta kyllä parilla testillä pitäisi löytää. Kannattaa testata, koska suhteen jatkumisen todennäköisyys kymmenkertaistuu heti, jos hänelläkin todistetusti on se. Ja kyllä hänellä on voinut olla se huomaamattaan. Itsekään en olisi tienny kantavani, jos en olisi naista tartuttanut.

Sinullakin on voinut olla pitkään ja ensimmäinen oireilu on ollut vain todella pieni ja olet luullut esim hiivaksi tai virtsaputkentulehdukseksi. Nyt raskaushormonit ovat saaneet sen ärtymään helposti tunnistettavaan tilaan. Onko yleisoireita? Kuumetta, päänsärkyä, turvonneita imusolmukkeita? Jos ei ole, niin tilanne on varmaan juurikin näin. Jos yleisoireita löytyy, niin kyseessä on melko varmasti primääriherpes, joka ei voi itää kuin muutaman viikon. Tämä tarkoittaa, että olet saanut herpeksen mieheltäsi lähiaikoina.

Tämä oli taas tepi tepin mielipide testaamisesta Hän on aijemmin palstalla todennut ettei kykene empatiaan, mutta jos miehesi kykenee niin miksi tarttua moiseen epävarmaan oljenkorteen ja pitkittää vain sopeutumista odottamalla epäolennaista testitulosta. Miehesi on päättänyt hankkia kanssasi vauvan. Miten sinun sairastumisesi voisi muuttaa hänen halukkuutta olla kanssasi (jos muuttaa niin mies ei ole arvoisesi vaan elämään kyvytön kakara)? Älä ota syyllisen roolia...sinä olet viaton "uhri" ja SINÄ olet nyt ansainnut tuen ja kannustuksen miehesi osalta. Kun seksiin ja suhteeseen ryhtyy niin siinä on 2 osapuolta ja molemmat kantaa niin ilot kuin surut jotka tulevat sen myötä. Miehelle tyypillinen tapa on kaivautua koloonsa ja naiset puhuvat, mutta koittakaa tulla puoliväliin toisianne vastaan ja hakekaa apua perheneuvolasta tms.
Herpes on todella voinut olla sinulla sen 2 vuotta tai vaikka 10 vuotta niinkuin myös miehelläsi. Hän on ennenkin ollut kanssasi sukupuoliyhdynnässä joten miksei jatkossakin? Toki nyt hän näkee sinun "tuskasi" ensioireiden aikana ja silloin sairaus pelästyttää mutta myöhemmin kun sen kanssa oppii olemaan niin se on vain kiusallinen vaiva silloin tällöin. Voi olla ettei oireile sinulla enempää kun raskaus ohi? TÄällä on muutamat kirjoittaneet synnytyskokemuksistaan ja vain positiivisesti.
Pyyhkeet kannatta omia itselleen ja alapäälle oma pyyhe. Kun rakkulat poissa niin ei ole syytä pelätä lauteilla Kun selailet näitä sivuja niin löydät varmasti paljon.....Toivon todella että miehesi myös suostuisi lukemaan näitä sivuja. Tulosta niitä vaikka hänelle jos puheyhteys ei toimi. Kun hän saisi asiasta tietoa niin voisi oivaltaa että syyllistä tämän sairauden suhteen parisuhteessa on turha etsiä. Toki jos hän sitten kantaa syyllisyyttä oma tekoisesta syrjähypystä niin sitten ymmärrän että hän ei pysty lähteä tätä asiaa käsittelemään yhdessä sinun kanssa. Sinä varmaan tunnet miehesi ja tiedät miten hän normaalisti suhtautuu elämän vaikeuksiin. Neuvoisin kuitenkin että älä häntäkään lähde epäilemään, se ei asiaa eteenpäin auta. Mutta onhan nämä pettämisasiat varmaan semmoisia mitkä pitää aukipuhua tämmöisessä tapauksessa jossain vaiheessa, kun sairautta läpikäy. Molemmille se mielessä kuitenkin varmasti käy ja jää kummittelemaan jos vaijetaan. Mutta sekin vain yksi asia mikä on läpikäytävä muiden joukossa.
Tämä on yksi pienimmistä elämän vaikeuksista ja eteentulevista sairauksista aikuisten osalta. Toki nyt lapsesi kohdalla se suurentaa asioita, mutta lastasikin uhkaa vielä raskauden aikana moni muukin mahdollinen sairaus ja paljon pahempikin olisi voinut osua kohdalle.

Paljon voimia ja haleja!

Kiitos teille vastauksista ja tuesta!

Viime viikolla kun oireet alkoivat minulla oli kyllä pää kipeä muutamana päivänä ja aavistuksen flunssainen olo mutta ei pahasti. Kuumetta minulla ei ole juuri koskaan, edellisen kerran olen ollut kuumeessa n. 3-4 vuotta sitten kaksi päivää ja sitä edellisestä kuumeesta oli silloin 10v.

En syytä miestä pettämisestä enkä taudista, en millään jaksa uskoa hänen käyneen vieraissa (sen verran uskollisuudesta on meillä puhuttu ja on ainakin muissa asioissa ollut sanansa mittainen mies). Eli jos olen tämän häneltä saanut, hän ei ole tiennyt tätä kantavansa. Kaikesta huolimatta hän on kuitenkin parasta mitä minun elämässäni on tapahtunut eikä tämä muuta sitä. Tartunnan riski kuitenkin kummittelee mielessäni, entä jos hänellä ei olekaan tätä? Jos hän päättää jatkaa kanssani ja saakin tämän heti seuraavalla kerralla? Vaikka se kuinka on "oma valinta" en ole kuitenkaan tämän asian kanssa ihan sinut.. Täytynee työstää vielä ja toivoa että edes jonkinlainen keskusteluyhteys asian tiimoilta säilyy.

Olen lukenut jo melkein kaikki tämän palstan keskustelut ja 1/1000 siitä mitä google tarjoaa.. Tässä tapauksessa tieto ei onneksi lisää tuskaa vaan helpottaa.

Marika82 kirjoitti: Miehesi on päättänyt hankkia kanssasi vauvan. Miten sinun sairastumisesi voisi muuttaa hänen halukkuutta olla kanssasi (jos muuttaa niin mies ei ole arvoisesi vaan elämään kyvytön kakara)?

Tuskin tulevan lapsen isän kanssa kannattaa ottaa asenne "lähe vaan, jos ei kelpaa!" Kyllä mikä tahansa tauti on pelottava ja positiivinen vasta-ainetesti helpottaisi tilannettanne niin paljon. Ei tarvitsisi eritellä pyyhkeitä tms ja voisitte jatkaa elämää samalla tavalla kuin ennenkin. Nyt, kun miehesi tauti ei ole varmaa, niin suurella todennäköisyydellä hän alkaa varoa, eikä se ole mitenkään outo tai epäreilu reaktio. Älä ole vihainen siitä.

Olin tänään yhteydessä neuvolaan tuon vasta-ainetestin tiimoilta ja meidän aivan ihana neuvolatäti lupasi selvitellä asiaa että saisiko lähetteen järjestymään. Minä olen tähän mennessä kohdannut vain ymmärtäväisiä ja ammattitaitoisia terveydenhuoltoalan ammattilaisia (kaikkien kokemuksethan eivät ole näin positiivisia..), onneksi!

Mieheen päin keskusteluyhteys on nyt aikalailla poikki, suoraan kysymykseen sain suoran vastauksen: hän ei tällä hetkellä tiedä haluaako jatkaa kanssani. Sattuu, ja paljon, ja pelottaa. Yritän ymmärtää häntä, vaikka välillä tuleekin mieleen että kuka ymmärtää ja tukee minua... Ei kukaan. Mieheni on kuitenkin jo perusluonteeltaan aika mustavalkoinen joten sinänsä reaktio on ihan "oletetun kaltainen". Toivon kuitenkin että jos toisessa vaakakupissa on negatiivisena peikkona herpes, olisi toisessa vaakakupissa jotain ihan muuta, vaikkapa tuo vielä syntymätön lapsemme jonka olemme yhdessä halunneet ja laittaneet alulle. Vastoinkäymisiä kohdatessa miehellä vain joskus tuntuu "suurempi kuva" unohtuvan ja hän keskittyy vain ja ainoastaan käsillä olevaan ongelmaan. En tiedä johtuuko siitä että minulla jo tauti on, mutta olen koittanut kääntää asiat toisinpäin: hänellä oireet, minulla ei, ja joka kerta päädyn samaan vastaukseen: hän on siitäkin huolimatta parasta mitä minun elämässäni on tapahtunut. Miehen logiikka ei kuitenkaan toimi näin, tai ehkä minä en vain ole tarpeeksi..

Kuuria (Zovirax 200mg 5krt päivässä 5 pvän ajan) takana nyt noin vuorokausi ja tänään on alkanut kutisemaan väliliha ja peräaukon seutu, eli ne alueet joissa ei rakkuloita ole vielä ollut. Pelottaa, juuri kun tuo päällä oleva episodi alkaa olla helpommassa vaiheessa (ei enää niin kipeä, rakkulat suurilta osin rupeutuneet), nytkö se alkaa uudestaan?

Jos voisi kirota niin kiroaisin, että voi ihminen joskus olla itsekäs ja omaa napaa tuijottava (viitaten mieheen joka sanonut harkitsevansa haluaako jatkaa liitossa kun tulevan lapsensa äiti on sairastunut). Sä olisit ansainnut nyt kaiken tuen ja tsempin miehesi suunnalta ja mitä hän tekee!!!! Just läikähti onni siitä että olen sinkku Elämä on niin paljon yskinkertaisempaa, suoraviivaisempaa ja vähemmän murheita. Ei tarvitse niellä sitä että että kuuluu ymmärtää ja asettaa muut edelle (lapsi ja mies) kun itse kärsii sairauden pauloissa.
Anteeksi mä nyt provosoin, mutta ei parisuhteessa pidä kaikkea lokaa niskaan ottaa. Toivottavasti pian ymmärtää lapsuutensa ja pyytää anteeksi.

Omalta kohdaltani voin todeta, että olen ollut viruksen kantaja niin kauan kuin muistan. Olen synnyttänyt kaksi maailman ihaninta lasta. En muista viruksen mitenkään vaikeuttaneen raskausaikaani ja synnytyksien lähestyessä todettiin vain että mikäli on aktiivinen vaihe meneillä siihen reagoidaan. Niin onnellisesti kävi ettei virus herännyt eloon juuri silloin ja olen synnyttänytkin ilman minkäänlaista lisämaustetta viruksen aiheuttamana. Olemme eläneet ihan normaalia perhe-elämää ilman ylimääräisiä käsien pesua (joka kylläkin kuuluu muutenkin ohjelmaani normitahtiin) tai pyyhkeetkin ovat roikkuneet vierekkäin omissa nauloissaan. Lapset ovat jo isoja; eivätkä kanna virusta.

Muutenkin olen elänyt ihan normaalisti ja vaiva on ollut vain osa elämääni (välillä oireillen kuukausittain; välillä harvemmin). Pitkästä parisuhteesta erotessani, en silloinkaan edes muistanut koko asiaa....kunnes....
No, tämänkin olen ottanut vain positiivisena asiana, eipäs tule hypeltyä ihan sinne tänne ja uskon että vielä tapaan joko kohtalotoverin tai "terveen" miehen joka asian hyväksyy. Koska näitäkin tiedän pienen otannan jälkeen olevan.

Mutta mutta; toivon hartaasti ja täydestä sydämestäni myös sen että miehesi tulee järkiinsä! En jaksa pohtia lääketieteellisiä faktoja ja sitä sun tätä; itse uskon vain, että melkein kaikki me virusta kannamme, jollekkin se ilmestyy ylähuuleen (siinähän ei ole mitään tuomittavaa...) ja toisilla alahuuleen... Mutta loppujen lopuksi sekin on vain pieni murhe siihen verrattuna mitä ihmisen elämässä voi muutakin sattua.

Siirulille kiitos kokemuksiesi jakamisesta! Toivotaan että meilläkin "loppu" olisi yhtä onnellinen

Neuvolan kautta lähete verikokeeseen järjestyi minulle mutta ei miehelle. Neuvolan täti kuitenkin sanoi, että verikokeesta näkee onko tartunta uusi vai vanha? Tämä tietysti saattaa meitä vähän helpottaa, mutta ei se mieheni tilannetta selvennä 100-prosenttisesti. Täytyy nyt käydä kokeissa ja odotella tulokset ja miettiä sitten jatkosuunnitelmaa.

Marika, mies reagoi tähän ihan "itselleen tyypillisellä tavalla". Hänen kanssaan on joskus raskasta, mutta kuka voi väittää ettei minun kanssani ole On kuitenkin maailman paras mies ja parasta mitä minulle on tapahtunut, me ihmiset nyt vain tuppaamme reagoida vastoinkäymisiin eri tavalla. Mies on jo vähän rauhoittunut, tänään keskusteluyhteys toimi jo huomattavasti paremmin. Hän on käynyt testeissä kesällä -11, tämän jälkeen ollut seksiä minua ennen yhden naisen kanssa ja tämä on kuulemma terve, ja silloin on kuulemma testattu "kaikki" (verikoe, virtsanäyte + kliininen tarkistus) ja hän on ollut puhdas. Sitä en nyt sitten tiedä, kuuluuko herpes noihin testattaviin? Mitään papereita hänellä ei kuulemma ole enää tallella eikä muista mitä kaikkea on testattu. Eli on vahvasti sitä mieltä että on ihan terve ja tämä tauti on vain minulla. Vielä ei ole päästy siihen pisteeseen että suostuuko hän altistamaan itsensä tartunnalle jatkamalla minun kanssani, sekin asia täytyy keskustella läpi mutta se nyt ei ole ihan vielä ajankohtaista. Päivä kerrallaan..

Ei herpestä ikinä testata. Pyytämälläkin todella vaikeaa saada noita testejä. Yksityisellä saat maksamalla. 95% todennäköisyydellä miestäsi eikä tuota naista ole testattu. Tämä on oikeasti todella suuri epäkohta Suomen sukupuolitautipolitiikassa. Kyllä niistä verikokeista pystyy löytämään hsv1 ja hsv2. Ei ihme, että herpes leviää, kun oireettomia tai vähäoireisia ei ikinä testata... Kyseessä on kuitenkin ikuinen tauti eikä mikään klamydia, joka häviää kourallisella pillereitä parissa päivässä.

tepitepi, niin minäkin olen nyt parin päivän googlettelun perusteella ymmärtänyt että herpes ei kuulu "vakitestattaviin". Ja vaikeeta tuntuu olevan testeihin pääsy vaikka on jo selvää että puolisolla ko. tauti on.. Noh, neuvolan täti tosiaankin väitti että minun verikokeista näkyy onko tartunta uusi vai vanha, silloin se periaatteessa lienee niin että uusi tartunta=mieheltä ja vanha tartunta=minun omani joka nyt jostain syystä (raskaus?) aktivoitui. Satavarmaksihan sitä ei voi sanoa että näin on eikä se poista siltikään tiettyjä kysymyksiä, jos tartunta on minun vanhani niin olen periaatteessa voinut tartuttaa sen mieheen ja hänellä vain ei edelleenkään ole oireita.. Huokaus. Ei jotenkin pysty käsittämään että tälläisessä tilanteessa pihdataan jotain muutaman kympin verikoetta. Täytynee selvittää missä yksityisellä puolella tuohon pääsee jos sitä testiä ei nyt julkiselta järjesty. Jotenkin tuntuisi kuitenkin siltä että jos se minusta riippuu niin minä ainakin haluan selvyyden tähän asiaan, onko hänellä tartunta vai ei.

Onko muuten herpeksen hoitoon muita lääkkeitä kuin asikloviiri, jos sattuukin olemaan sille allerginen? Jalat punottaa ja kutiaa koko matkalta, toki syynä voi olla sekin että olen nyt käynyt monta krt päivässä suihkussa.. Tai sitten olen unohtanut pestä uudet housut ennen käyttöönottoa, itselläni on monenlaisia allergioita (ei kuitenkaan lääkeaineille, vielä, tietääkseni) ja esim. kaikki pyykinpesuaineet ei sovi.. Koitin nyt rasvata huolellisesti, katsotaan auttaako vai paheneeko edelleen. Olis kyllä just niin meikäläisen tuuria...

Ja vielä yksi kysymys, pitäisikö kaikkien oireiden kadota tuon 5 pvä kuurin aikana vai riittääkö että uusia rakkuloita ei enää (tuntuisi) muodostu(van)? Muutama märkäinen rakkula vielä löytyy mutta selkeästi ovat vähenemään päin.

Minusta kuulostaa täysin uskomattomalta että sait vain 5pv kuurin. Ja kyllä tutkitusti tehokkaampi on valasiclovir, eikä se ole myöskään niin usein aiheuttanut allergioita kuin tuo sinun lääkkeesi. Valasiclovir on vaan niin paljon kalliimpi lääke, että lääkärit määrä helposti aina jotain muuta. En tosin tiedä onko tuohon "vanhanpolven lääkkeeseen" turvauduttu raskautesi vuoksi. Tarkistin niin valasikloviirin käytöstä ei ole tutkitusti aiheutunut haittaa sikiölle. Joten itse vaatisin kyllä sitä. Aikanaan sain itse nuivan vastauksen ensin tk lääkäriltä että "ok kirjoitan sitä jos ole siihen fiksoitunut" mutta myöhemmin infektiolääkärit ovat sen siunanneet parhaaksi. Olen kuullut myös ystävältäni, että muut lääkkeet eivät tehonneet mutta saatuaan tuon Valtrexin niin oireet pysyi poissa.
Niin ja se että kunnallisesti ei pääse vasta-aine testiin niin onko kyse vain säästöstä? Onko kyse myös siitä, että testi on niin epävarma ja olisi moraalitonta jakaa tietoa "et kanna herpestä" kun oikeasti voikiin olla kantaja?
Mihinköhän perustuu että TK lääkäri näkee testistäsi onko tartunta tuore vai vanha jos muutkaan ei siihen pysty? Tässä muutamat ovat kirjoittaneet että ovat saaneet omista verikokeistaan negatiivisen tuloksen vaikka ensioireet ovat riehuneet päällä selvästi. Ärsyttää kun lääkäreilläkään ei ole ajanmukaisia tietoja tästä vaivasta, vaikka heillä on terveysportissa kaikki uusimmat tutkimukset luettavana. Jakavat vanhaa tietoa

Hieman tilanteeseen päivitystä!

Minun verikoevastaukseni tulivat, ainoa mitä sain tk-lääkäriltä irti oli se että infektio on tuore. Tyypitystä ei oltu tehty, tk-lääkäri totesi vain "kyllä se todennäköisesti on tyyppiä 2 kun kerran on sukupuolialueella".. Mieheni kävi yksityisellä lääkäriasemalla verikokeissa ja hänen vastauksensa oli tuore infektio tyyppiä 1. En kuitenkaan taida uskaltaa luottaa siihen että minun on samaa tyyppiä (varsinkaan kun kummallakaan meistä ei ole ikinä ollut huuliherpeksen oireita) eli joudun varmaan tosiaan käymään myös yksityisellä verikokeissa. Julkinen terveydenhoito tuntuu olevan yksi suuri vitsi :/

Parisuhde on vielä pystyssä ja suhteellisen ok kunnossa, joskaan seksin harrastamisesta eli ole edes puhuttu sitten minun oireitteni alkamisen :/