HSV vertaistuki

Jelöy!

Elikkäs, olen 22-v. naisenalku jolla herpes todettiin viime kesänä.
Ihan kamalaa oli joo ja morkkikset ja saatanalliset kivut ja itkut ja mieluummin paastosin ku kävin pissalla ja olin ihan varma että kuolen.
No, hengissä selvittiin ja kun oireet hävisi, mielikin koheni ja tajusi, kuinka yleisestä vaivasta on kyse.

No, olen elänyt puoli vuotta ihanassa autuudessa missä ei oireita ole tullut, ehkä kerran vähän kihelmöinyt. PAITSI nyt. Ja yllättävän ärtsynä.
Tässä on nyt vajaa viikko muutaman ikävän rakkulan kanssa oltu, olen yrittänyt rasvailla sillä samalla rasvalla joka mulle viime kesänäkin määrättiin.
Lääkärin puoleen en ole kääntynyt.
Kuinkahan kauan tässä saa odotella, että olo helpottuu, kuinka kauan yleensä kestää oireilu kun ensioireista on jo aikaa? Vai onko ihan yksilöllistä?
Kannattaako mun vaan rauhassa odotella vai pitäisköhän ensitilassa varata aika lääkärille reseptiä varten? Onko kenelläkään mitään helpottavia "kotihoitovinkkejä", jostain luin kaikenmaailman valkosipulihauteista sun muista, tiedä sitten lienevätkö ihan humpuukia.

Ja sitten se, mikä tässä eniten risoo.
Olen löytänyt ihana poikaystävän pitkän sinkkuilun jälkeen ja ihanaa parisuhdetta on kestänyt kohta muutaman kuukauden. Melko tuore juttu siis. Tai miten sen nyt ottaa, olisiko heti ensimmäisenä pitänyt läväyttää pöytään että muuten, mulla on sitten herpes.... Jokatapauksessa en ole vielä kertonut ja pelottaa IHAN HELVETISTI.
Vaikka täälläkin on saanut lukea että poika-/tyttöystävä ymmärtää ja tukee, niin tietenkin pelkään sitä pahinta, että poikaystäväni näkee minut likaisena/pilattuna/ällöttävänä/rakkojapimpassahyihelvetti.
Plus että aina on tietenkin tartuntavaara, tai sitten ikuisesti kumin kanssa.
Seksiä emme ole vielä harrastaneet (koska ilmeisesti tämä on juuri sellainen parisuhde johon kummatkin haluavat panostaa ja seksi on iso asia), mutta nyt kun sen aika alkaisi toden teolla olla lähellä, niin mitäs helvettiä, mulla tulee rakkulat alapäähän, ei siis puhettakaan seksistä. Tietenkin fiksuna tyttönä kertoisin NYT.
Mutta tuntuu ihan kamalalta.
Tiesin silloin, kun tartunnan sain, että pahinta tulee olemaan se vaihe, kun pitää kertoa kumppanille.
Ajattelin silloin, että onneksi siihen on aikaa.
No, eipä ole enää.

Miten teillä on parisuhteessa reagoitu asiaan? Mikä olisi oikea tapa kertoa? Entä milloin? olenko jo nyt auttamattomasti menettänyt luottamukseni, vai olisiko juuri nyt oikea aika? Vai olisiko oikea aika vasta sitten kun haluttais ilman kortsua? Vai ajattelenko vaan omaa napaani siirtämällä kertomista mahd pitkälle?


Tuhannet kiitokset ja anteeksi kun meni jaaritteluksi,
tämä on vain ensimmäinen foorumi tarkoitettu vain herpeksen kantajille ja tuntuu tosi hyvältä, kun on paikka, mistä löytää kohtalotovereita!

-Coco

Itsekkin juuri itseasiassa tällä viikolla sairastuneena, neuvoisin tuos miesasiassa etenemään mahdollsimman pian...tuollaiset asiat on minusta hyvä puida ihan suhteen alussa...siis kun suhde on vakavoitumassa. Mies tekee omat päätöksensä ja hänellä on siihen lupa. Ehdottomasti ennen seksiä kuitenkin. Miehet ovat tuossa suhteessa varmasti meitä naisia tiukempia...et jos joskus paljastuu että olet jättänyt kertomatta ja uhmannut hänen terveyttään...niin ei hevin anneta anteeksi.
Uskon ja luotan että jos suhde on tarkoitettu kestämään se kestää myös tuon totuuden.
Onnea matkaan ja rohkeutta.

Omani otti tiedon rauhallisesti vastaan vaikka ei tietenkaan usko etta sain sen hanelta. oireeton kun on ja on helppo syyttaa mm. vessaa tai likaista pyyhetta meni hetki ennen kuin sain taottua hanen paahansa mista on kyse, ja sen jalkeen kaikki on ollut ok. Tsemppia!

Kertominen on vaikeaa ja siksi sitä mielellään siirtää... Minusta olisi hyvä kertoa herpeksestä, ennen kuin seksi astuu kuvioihin. Tietysti toisen suhtautuminen ja hylätyksi tuleminen pelottaa. Omalla kohdallani voin kuitenkin sanoa, että olisi todella vaikea edes nauttia seksistä, jos salaisin toiselta tällaisen asian.

Ja ainakin minun kohdallani miehet ovat suhtautuneet asiaan varsin hyvin ja kertomisen jälkeen olo on ollut todella helpottunut ja luottamus toiseen on vain lisääntynyt.

Saisinkos kysyä että missä vaiheessa te ihmiset olette siitä kertonut?
Kun itse on nykyään siinä pisteessä ettei kehtaa enää edes flirttailla kenellekkään kun tuntuu että se on jonkin sortin petos niitä viattomia puhtaita poikaparkoja kohtaan.. Eli siis eka treffeillä? Tokilla? Sinnitelläänkö makuuhuoneen ulkopuolella niin pitkään kun pystytään ja sitten kun on pakko sinne siirtyä niin tokastaan matkalla että "hey babe, can't promise i'll stick by u forever but i might be able to give u something that will".. Eli jos joku viitsisi kertoa miten on itse joko menestyksekkäästi tai sitten vähemmän niin tämän asian hoitanut niin esimerkkitapauksita olisin hyvin kiitollinen=)

Itse pidän sääntönä siis sitä, että kerron ennen kuin seksi astuu kuvioihin... Tietysti se, että missä vaiheessa seksi sitten on ajankohtaista on tapauskohtaista.

Ymmärrän hyvin tunteen, ettei kehtaa edes flirttailla, kun tuntee itsensä likaiseksi... olenhan usein tuntenut itsekin samoin... mutta siitä pääsee kyllä yli Ja... eivät ne pojatkaan aina ole niin viattomia, miltä näyttävät

Itse en halua kertoa ensimmäisillä treffeillä, koska silloin ei voi vielä tietää tuleeko koko jutusta ylipäätään mitään. Haluan ennen kertomista tutustua toiseen... olen päättänyt, että kerron jos alkaa näyttää siltä, että viihdytään enemmän yhdessä. Sitä ennen tosiaan koitan välttää makuuhuonetta.

Ei se kertominen ole helppoa... ja olen kyllä monta kertaa päässä kelaillut, että miten sen tekee ja mikä on hyvä ajankohta. Exälleni kerroin asiasta erään illan päätteeksi, keskustelimme asiasta lyhyesti ja sain kuulla asian olevan ok. Koska emme olleet viettäneet öitä yhdessä, kertominen oli helpompaa ja oli luontevaa mennä treffien päätteeksi kotiin. Tapailumme ei päättynyt herpekseen, vaan suhde kaatui myöhemmin muista syistä.

Kiitos vastauksesta! hei cocos, jos viitsit ja olet saanut kerrottua sille py:lles ni kerro ihmeessä miten kävi=)