Herpeksen estolääkityksestä..
Lähetetty: Ma Tammi 15, 2018 1:10Minulla on ollut vuosia herpes, joten se ei oireile kuin ehkä kerran vuodessa. Kuitenkin kumppanin kanssa päädyin käyttämään estolääkitystä, koska se oli vakuuttava ele toista kohtaan. Ehdin syödä sitä noin vuoden, eikä se mielestäni aiheuttanut mitään sivuoireita. Siinä vaiheessa, kun siihen päädyin, olin lueskellut siitä, että sitä voi suht huoletta syödä.
Noin puolen vuoden päästä kuitenkin sain ihottuman tyyppisiä oireita ja diagnoosi oli lopulta ruusufinni. (Googleta ruusufinni, jos et tiedä mitä se on, kyse ei ole aknesta.) Erilaisissa kirjoituksissa ruusufinni kuitenkin yhdistetään autoimmuunisairauksiin, joita nykyään on erilaisia. Koska ruusufinnin aiheuttajaa ei tiedetä, en yhdistänyt sitä herpeksen estolääkitykseen. Minulla se kuitenkin tuli niin pahaksi, että jouduin syömään antibioottikuurin. (Olen siis lukenut paljon antibioottien haitoista, enkä itse halua syödä niitä turhaan.)
Minua mietityttää kuitenkin myös estolääkityksen kohdalla se, vaikuttaako se, tai siis tarkemmin sanoen asikloviiri, samoin kuin antibioottikuurit, joista on paljon kirjoiteltu. Tässä artikkelissa (http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2000/1/duo91264) todetaan:
"Asikloviirin kliinisiä sivuvaikutuksia ovat lähinnä ruoansulatuskanavan oireet". (Ei tietenkään avata asiaa tarkemmin.)
Lopetin estolääkityksen syömisen syötyäni sitä noin reilun vuoden (suhteeni päättyi). Meni noin puolisen vuotta ja kokeilin aloittaa estolääkitystä uudelleen. Ruusufinnin oireet palasivat.
Mun kohdalla siis mietin: 1) heikentääkö asikloviiri estolääkityksenä suoliston bakteerikantaa samalla tavoin kuin antibioottikuuritkin tekevät?
2) heikentääkö/sotkeeko myös estolääkitys immuunipuolustusta niin, että autoimmuunisairaudet ovat mahdollisempia? Mun osalta vaikutti selvästi siltä, että kyllä.
Tietysti jos estolääkitys on tarpeen, niin sitä on syötävä. Omalla kohdalla taas estolääkityksellä oli symbolista merkitystä ja siitä tuli turvaa. Mutta tosi vaikea sanoa, mikä olisi hyvä ratkaisu siinä tapauksessa, että viriäisi suhde, jossa toisella ei ole herpestä.
Noin puolen vuoden päästä kuitenkin sain ihottuman tyyppisiä oireita ja diagnoosi oli lopulta ruusufinni. (Googleta ruusufinni, jos et tiedä mitä se on, kyse ei ole aknesta.) Erilaisissa kirjoituksissa ruusufinni kuitenkin yhdistetään autoimmuunisairauksiin, joita nykyään on erilaisia. Koska ruusufinnin aiheuttajaa ei tiedetä, en yhdistänyt sitä herpeksen estolääkitykseen. Minulla se kuitenkin tuli niin pahaksi, että jouduin syömään antibioottikuurin. (Olen siis lukenut paljon antibioottien haitoista, enkä itse halua syödä niitä turhaan.)
Minua mietityttää kuitenkin myös estolääkityksen kohdalla se, vaikuttaako se, tai siis tarkemmin sanoen asikloviiri, samoin kuin antibioottikuurit, joista on paljon kirjoiteltu. Tässä artikkelissa (http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2000/1/duo91264) todetaan:
"Asikloviirin kliinisiä sivuvaikutuksia ovat lähinnä ruoansulatuskanavan oireet". (Ei tietenkään avata asiaa tarkemmin.)
Lopetin estolääkityksen syömisen syötyäni sitä noin reilun vuoden (suhteeni päättyi). Meni noin puolisen vuotta ja kokeilin aloittaa estolääkitystä uudelleen. Ruusufinnin oireet palasivat.
Mun kohdalla siis mietin: 1) heikentääkö asikloviiri estolääkityksenä suoliston bakteerikantaa samalla tavoin kuin antibioottikuuritkin tekevät?
2) heikentääkö/sotkeeko myös estolääkitys immuunipuolustusta niin, että autoimmuunisairaudet ovat mahdollisempia? Mun osalta vaikutti selvästi siltä, että kyllä.
Tietysti jos estolääkitys on tarpeen, niin sitä on syötävä. Omalla kohdalla taas estolääkityksellä oli symbolista merkitystä ja siitä tuli turvaa. Mutta tosi vaikea sanoa, mikä olisi hyvä ratkaisu siinä tapauksessa, että viriäisi suhde, jossa toisella ei ole herpestä.