Outoja hermokipuja, mutta kuitenkin valoa tunnelin päässä
Lähetetty: Su Joulu 01, 2019 21:11Moi kaikki! Sain itselleni genitaaliherpeksen vuonna 2013. Olen päässyt itse taudin suhteen aivan järkyttäviä ensioireita lukuunottamatta kuitenkin melko helpolla. Pitkään jatkuneen stressin myötä herpekseni kuitenkin aktivoitui nyt poikkeuksellisen rajuna sisältäen epämääräisiä hermokipuja ja takareiden/pakaranalueen kosketuusarkuutta, jonka takia ajauduin vuosien jälkeen tänne palstalle. Onko muilla vastaavaa hermosto-oireilua?
Haluaisin tähän samaan myös jakaa tarinani, mikäli se tätä pientä takaiskua lukuunottamatta toisi valoa jonku diagnoosin saaneen pimeään. Silloin vuosia sitten herpes-diagnoosi romutti parikymppisen nuoren naisen itsetunnon ja maailman ja samaistun joka ikisen palstalle kirjoittaneen ajatuksiin siitä, että tulen viettämään loppuelämäni yksin ja saastuneena. Kävikö näin? No ei käynyt!
Herpesdiagnoosini jälkeen olen siitä kertonut sinkkuna viidelle ihmiselle, jotka kaikki ottivat asian oikein hyvin. Yhden kanssa päädyttiin seurustelusuhteeseen. Suhde kesti yli kaksi vuotta, eikä partnerini saanut tartuntaa, vaikka mitään suojausta ei ollut. Eroon päädyttiin kuitenkin muista syistä.
Elokuussa tapasin elämäni miehen, jolloin jälleen oltiin siinä (joka kerta kyllä yhtä kamalassa) tilanteessa, jossa eteen tuli seksin harrastaminen ja tartunnasta kertominen. Tää tyyppi on kyllä suhtautumisellaan räjäyttänyt pankin! Totesi heti ykskantaan, että ok, ei vois vähempää kiinnostaa, yks herpes sinne tai tänne. Myöhemmin, kun ollaan asiasta keskusteltu lisää, on suhtautuminen vaan kokoajan ihanampi. Tää herra on täysin ok sen kanssa, että herpes häneen joskus mahdollisesti tarttuu, todennut vain haluavansa elää elämänsä mun kanssa. Yhdessä ollaan myös todettu, että parisuhteessa eteen tulee isompiakin ongelmia, kuin yksi tauti, kukaanhan meistä ei ole täydellinen. Ja hei, niinhän se on!
Herpes ei siis ole matkalippu ikuiseen sinkkuelämään ja kelpaamattomuuteen vaan maailmasta löytyy paljon hyviä tyyppejä, jotka osaavan katsoa asiaa isommassa kuvassa. Mikäli joku ei herpestä suostu sulattamaan, ni tuskin tästä tyypistä pitkään parisuhteeseen olisi kuitenkaan. Sairastua voi kuitenkin kuka tahansa milloin tahansa, myös huomattavasti enemmän parisuhteeseen vaikuttaviin sairauksiin tai elämässä eteen voi tulla muita paljon isompia ongelmia, kuin yksi herpes. Tämän asian sisäistäminen on auttanut ainakin itseäni pääsemään jälleen sinuiksi itseni kanssa, eikä herpes enää vaikuta itsetuntooni tai elämääni sen kummemmin. Siinä se on menossa mukana rakkuloineen kaikkineen.
Ihanaa joulunodotusta teille kaikille kohtalotovereille. <3
Haluaisin tähän samaan myös jakaa tarinani, mikäli se tätä pientä takaiskua lukuunottamatta toisi valoa jonku diagnoosin saaneen pimeään. Silloin vuosia sitten herpes-diagnoosi romutti parikymppisen nuoren naisen itsetunnon ja maailman ja samaistun joka ikisen palstalle kirjoittaneen ajatuksiin siitä, että tulen viettämään loppuelämäni yksin ja saastuneena. Kävikö näin? No ei käynyt!
Herpesdiagnoosini jälkeen olen siitä kertonut sinkkuna viidelle ihmiselle, jotka kaikki ottivat asian oikein hyvin. Yhden kanssa päädyttiin seurustelusuhteeseen. Suhde kesti yli kaksi vuotta, eikä partnerini saanut tartuntaa, vaikka mitään suojausta ei ollut. Eroon päädyttiin kuitenkin muista syistä.
Elokuussa tapasin elämäni miehen, jolloin jälleen oltiin siinä (joka kerta kyllä yhtä kamalassa) tilanteessa, jossa eteen tuli seksin harrastaminen ja tartunnasta kertominen. Tää tyyppi on kyllä suhtautumisellaan räjäyttänyt pankin! Totesi heti ykskantaan, että ok, ei vois vähempää kiinnostaa, yks herpes sinne tai tänne. Myöhemmin, kun ollaan asiasta keskusteltu lisää, on suhtautuminen vaan kokoajan ihanampi. Tää herra on täysin ok sen kanssa, että herpes häneen joskus mahdollisesti tarttuu, todennut vain haluavansa elää elämänsä mun kanssa. Yhdessä ollaan myös todettu, että parisuhteessa eteen tulee isompiakin ongelmia, kuin yksi tauti, kukaanhan meistä ei ole täydellinen. Ja hei, niinhän se on!
Herpes ei siis ole matkalippu ikuiseen sinkkuelämään ja kelpaamattomuuteen vaan maailmasta löytyy paljon hyviä tyyppejä, jotka osaavan katsoa asiaa isommassa kuvassa. Mikäli joku ei herpestä suostu sulattamaan, ni tuskin tästä tyypistä pitkään parisuhteeseen olisi kuitenkaan. Sairastua voi kuitenkin kuka tahansa milloin tahansa, myös huomattavasti enemmän parisuhteeseen vaikuttaviin sairauksiin tai elämässä eteen voi tulla muita paljon isompia ongelmia, kuin yksi herpes. Tämän asian sisäistäminen on auttanut ainakin itseäni pääsemään jälleen sinuiksi itseni kanssa, eikä herpes enää vaikuta itsetuntooni tai elämääni sen kummemmin. Siinä se on menossa mukana rakkuloineen kaikkineen.
Ihanaa joulunodotusta teille kaikille kohtalotovereille. <3
!