HSV vertaistuki

Haluaisin keskustelua aiheesta, miksi huuliherpeksestä kärsivien ei "tarvitse" ilmoittaa kantamastaan viruksesta, mutta kun sama virus löytyy alapäästä, tulee asiasta ehdottomasti ilmoittaa ja muutenkin sitä samalla muuttuu saastaiseksi. Iso osa alapään HSV-tartunnoista on kuitenkin peräisin juuri huuliherpeksestä... Onko sillä niin suuri merkitys, missä päässä virus oireilee?

Kieltämättä aikamoinen ristiriita. Olen itsekin miettinyt tätä. Yksi syy, jonka keksin, on että HSV etenkin naisella alapäässä vaikuttaa myös synnytykseen, eli on hieman isompi juttu kuin sama virus huulessa. Vaatii kuulemma aina estolääkitystä synnytyksen loppuvaiheessa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kertominen on tärkeää, vaikka se onkin kiusallista. En halua altistaa muita samalle vaivalle. Toivoisin myös, että muut varoisivat enemmän ja kertoisivat, jos heillä on jompikumpi versio viruksesta jommassakummassa päässä - mikäli sen siis tietävät. Eikö sen pitäisi olla myös huuliherpeksen kohdalla käytäntönä?

No just tämä, ihan samaa ajatellut. Riittäisikö sitten, että sanoo vaan että mulla on herpes-virus. Eikä selittele tarkemmin ellei kysytä. Kun tiedän, ettei todellakaan monella ole mitään tietoa noista eikä varsinkaan miten yleinen HSV-2 oikein on. Sehän on joka viidennellä. Mutta kun useat ovat oireettomia niin eivät edes aavista. Miehillehän ei edes tartu yhtä helposti (olen nainen) eivätkä tule raskaaksikaan niin miettinyt onko syytä kertoa kun suurin osa kuitenkin suhtautuu kuin spitaaliseen vaikka hellä voi olla itsellä sama. Tietyllä tapaa kertomatta jättäminen olisi väärin kun minusta pitää olla avoin ja rehellinen jos parisuhdetta aikoo mutta lähes viisikymppisenä on muutenkin todella vaikeaa löytää hyvää parisuhdetta; lähes kaikki kiinnostavat ovat varattuja. Ja itse ainakin menisin ihan rikki jos tulisin tämän takia torjuttua kun ensin on avannut sydämensä ja tykästynyt toiseen. Kun jo muutenkin tämä asia masentaa rankasti. Nuorilla ihmisillä varmasti paljon helpompaa, kun nuorena mahdollisia kumppaneita on paljonkin niin torjutuksi tai jätetyksi tuleminen ei siinä mielessä yhtä traagista. Vaikka tietysti satuttaa, mutta uusi onni löytyy vaan helpommin. En mä tiedä mitä tehdä. Juuri olen tutustunut kiinnostavaan mieheen, mutta aavistelen ettei todellakaan tule ymmärtämään asiaa. Monella on mielikuva, että jos on saanut jonkun taudin niin on ihan huora. Minäkin sain vakituiselta seurustelukumppanilta kennen kanssa oli aikomus avioitua. Mutta entä jos tartuttaisinkin estolääkityksestä huolimatta ? Ja jo lääkityksen selviäminen olisi takuulla hirmuinen riidan aihe. Vaikea asia. Välillä miettinyt, että olis helpompi viiltää ranteet auki, ei tätä jaksaisi.