Yleinen ilmiö lienee että kun ongelma alkaa olla hoidossa tällaiset apupalstat jäävät/unohtuvat pikkuhiljaa kokonaan. Osittain näin kävi varmasti minullakin, nyt en ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta käynyt vuodenvaihteen jälkeen. Itse tartunnasta on hieman päälle kaksi vuotta, joten päätin kirjoitella kokemuksista tähän asti.
Alussa tulevat ajatukset, pelot, kieltämiset ja epätoivot ovat varmasti kaikille tuttuja ja ensimmäisinä myös itselläni. Kieltovaihetta kesti yli vuoden, verrattain pitkään muistakin syistä johtuen. Viime kesänä sain asiaa työn alle ja syksyllä kirjoittelin tällekin palstalle ekan kerran. Sain paljon kirjekavereita joista oli paljon apua ja vyyhti alkoi osaltani aukeamaan.
Mitä se aukeaminen sitten tarkoitti? Jonkinlainen hyväksyntä alkaa saada jalansijaa. Murehtiminen ja epätoivo alkaa kyllästyttää siinä määrin että tulee ihan sama vaihe, jonka jälkeen ajattelee että kun ei voi huonomminkaan voi mennä niin sama se on alkaa taas elämään.
Eniten tämä nähdäkseni vaikuttaa ihmisillä ajatuksiin parisuhdemahdollisuuksista ja seksistä, joten niistä hieman enemmän. Silloin siis löytyi (ja alkoi uskoakin) ne ajatukset että kuinka paljon turhaan menetän kun automaattisesti tuomitsen kaikki mahdollisuudet enkä uskalla katsoa kuinka oikeasti kävisi.
Puheeksi olen ottanut nyt kuuden naisen kanssa, yleensä kolmansilla treffeillä. Kaikki ovat asian hyväksyneet, kaksi heistä vastasi kertomalla että arvaa mitä, mullakin on. Kaikki ovat olleet about ikäisiä, eli päälle kolmenkymmenen, kaksi hieman alle. Tähän kohtaan päässeenä, yksinkertaistaen, toteamus on ettei herpes ole suoraan estänyt tai vaikuttanut mitenkään treffailuun tai seksin määrään, ainoastaan sen ajan jolloin työnsin itse aktiivisesti niiden mahdollisuudet jonnekin kauas.
Yhdenillan jutuissa, joissa ei ole ollut kyse mistään muusta kuin kortsullisesta seksistä en ole kertonut. Aluksi en itse oikein hyväksynyt tätä, kuitenkin näin on miten siinä käy. Uskon valtaosan tietävän mitä tarkoitan kun sanon käy, ja nekin jotka eivät yhdenillanjutuista välitä/harrasta kuitenkin ymmärtänevät. Halutessaan tästä voisi vääntää oikein/väärin jutun, kaikkihan sen tietävät olevan väärin. nämä ovat ajatuksiani, eivät perusteluita.
Herpes on varmasti vaikuttanut monilla tavoin joita en suoraan huomaa. Saadessani tämän olin juuri erittäin suuressa murrosvaiheessa muutenkin ja paljon muutakin on tapahtunut kahden vuoden aikana, joten vaikea sanoa mikä muutos ajatus- ja arvomaailmassa johtuu mistäkin.
Suurimpana jäljellä on selvästi tartuttamisen pelko. Jonkun mielestä tämä voi olla ristiriidassa tuon yhdenillan juttujen kanssa, kuitenkin niissä jokainen leikkiin ryhtyvä on tietoinen varjopuolista. Tässä siis vaikka partneri on tietoinen ja asian hyväksynyt vaikuttaa tuo vielä selvästi, varmasti siksi että kun seksiin antautuu tutustumisen jälkeen on silloin toiseen jo syntynyt jonkinlainen välittämisen side ja tätä pitää jo jossain arvossa. Jollain tasolla tuntuu että olisi helpompi jossa toisellakin olisi se, eli työstettävää on vieläkin.
Tämä kirjoitus on toki hirveän tiivistetty, tilan ja luettavuuden takia. Ehkä liian pitkää novellia ei moni varmaan lukisikaan;) Jonkinlainen tiivistelmä olisi seuraava: Elämä kyllä jatkuu, ei kuitenkaan koskaan enää entisellään. Moni asia muuttuu halusi tai ei. Jatkuuko se huonompanana on se kuuluisa oma valinta. (Tulihan se ainoa klisekin.
