itsesyytös, häpeä, suru, masennus = uusi kantaja täällÃ
Lähetetty: Ma Kesä 29, 2009 21:03En tiedä mistä kohdin tarinaani aloittaisin. Ehkä siitä, että pitkien suhteiden jälkeen minulla oli muutama yhden illan juttu, joista toinen ilman kumia. Kävin testeissä, jotka tuliva puhtaina - jälleen. Nyt minulla on ollut vain yksi, Potentiaalinen. Mitään oireita ei minulla ollut. Eikä ollut Potentiaalisellakaan. Vaikkakaan oireettomuus ei ole merkki.
Kaksi viikkoa sitten minulla oli takapuolessa pienen pieni haava. Erittäin kipeä sellainen, mutta ainokainen. Kroonisesta ummetuksesta kärsivänä ajattelin, että olisi jälleen vain mennyt iho rikki. Sitä kun sattuu usein. Tämä tuntui kyllä erillaiselta, mutta en murehtinut sitä hetkeäkään. Kunnes se tapahtui. Potentiaaliselle ilmestyi rakkuloita.
Tiesimme heti mikä se oli. Minä itkin hysteerisenä ja hän lohdutteli. Katselimme koko yön nettisivuja läpi ja maalasimme piruja seinille. Viikonlopun yli piti odottaa että pääsee klinikalle. Sinne menimme tänään yhdessä. Minulle sanottiin, että mitään haavaa ei enää näy - ja että todennäköisesti tulokset tulevat vain puhtaana takaisin. Potentiaaliselle annettiin resepti kouraan ja ehdoteltiin puhelintreffejä viikon päähän.
Siellä klinikan portailla odotellessamme juttelimme siitä, mistä se olisi voinut tulla. Hän syyttää itseään menneestä holtittomasta käytöksestään monen kanssa ilman suojausta, vaikkakin testasi itseään ajoittain. Minä syytän itseäni menneestä holtittomasta käytöksestä hänen kanssaan, vaikka minulla oli mysteerihaava.
Nyt kun on tarinoita toisaalta lukenut, se on voinut olla vaikka molemmilla vuosia. Se on voinut minulla aktivoitua, koska aloitin ihan äskettäin jälleen syömään pillereitä vuosien tauon jälkeen. Ja se on voinut aktivoitua hänellä minun aktivoitumisesta. Mene ja tiedä, täällä se nyt on.
Kenellekään muulle en ole asiasta voinut puhua. Jos jo nyt ahdistaa tämä yksinäisyys, niin miten jatkossa? Selailin tänään klinikan jälkeen masentuneena palstoja ja yhdellä erehdyin jotain kyselemäänkin. Ensimmäinen vastaus oli röyhkeä. Öööö kiitos tästä. Tulipa parempi mieli. Joo se tosiaan on takalistossa minulla ollut, mutta yhtä hyvin se olisi voinut olla silmässäkin tai kyljessä tai vaikka korvalehdessä.
Se on voinut olla minulla vuosia, sillä nyt ajoittainen kipu pyyhkiessä oli ainoa "primääri"oireeni. Mitään muita sukupuolitauteihin viittaavia oireita minulla ei ole koskaan ollut. Mitenköhän jatkossa.. ärhäköityykö? vaihtaako paikkaa? lisääntyykö rakkulat? tuntuu että en ole voinut selvitä nyt näin vähällä ja Potentiaalisella jyllää kaikki imusolmukkeetkin kipeänä.
Miten suuseksi? minulla ei ole huuliherpes koskaan ollut aktiivisena, eikä Potentiaalisellakaan. (Mutta sehän meillä molemmilla siltikin saattaa olla.) Vielä emme tiedä kumpaa hänellä on, minusta ei edes saatu viljelmää otettua.
Vielä kun on tuollainen aarre kuten Potentiaalinen vierellä, niin en edes halua ajatella sitä mitä tämä tekee parisuhteen saamiselle. Harmi vain, että olemme niin tuore ja herkkä tapaus vielä. Toivon siis suhteenkin puolesta että mikä ei tapa, vahvistaa.
(niin pieni rukous kaikille ylimmille voimille ja jumaluuksille ja tähdille ja mille vain: antakaa sen olla hsv-1, jos se silloin olisikin meille lempeämpi)
ei vielä kolmeakymmentä ja tähänkö tämän elämän ilo ja suola, seksi, loppui?
Kaksi viikkoa sitten minulla oli takapuolessa pienen pieni haava. Erittäin kipeä sellainen, mutta ainokainen. Kroonisesta ummetuksesta kärsivänä ajattelin, että olisi jälleen vain mennyt iho rikki. Sitä kun sattuu usein. Tämä tuntui kyllä erillaiselta, mutta en murehtinut sitä hetkeäkään. Kunnes se tapahtui. Potentiaaliselle ilmestyi rakkuloita.
Tiesimme heti mikä se oli. Minä itkin hysteerisenä ja hän lohdutteli. Katselimme koko yön nettisivuja läpi ja maalasimme piruja seinille. Viikonlopun yli piti odottaa että pääsee klinikalle. Sinne menimme tänään yhdessä. Minulle sanottiin, että mitään haavaa ei enää näy - ja että todennäköisesti tulokset tulevat vain puhtaana takaisin. Potentiaaliselle annettiin resepti kouraan ja ehdoteltiin puhelintreffejä viikon päähän.
Siellä klinikan portailla odotellessamme juttelimme siitä, mistä se olisi voinut tulla. Hän syyttää itseään menneestä holtittomasta käytöksestään monen kanssa ilman suojausta, vaikkakin testasi itseään ajoittain. Minä syytän itseäni menneestä holtittomasta käytöksestä hänen kanssaan, vaikka minulla oli mysteerihaava.
Nyt kun on tarinoita toisaalta lukenut, se on voinut olla vaikka molemmilla vuosia. Se on voinut minulla aktivoitua, koska aloitin ihan äskettäin jälleen syömään pillereitä vuosien tauon jälkeen. Ja se on voinut aktivoitua hänellä minun aktivoitumisesta. Mene ja tiedä, täällä se nyt on.
Kenellekään muulle en ole asiasta voinut puhua. Jos jo nyt ahdistaa tämä yksinäisyys, niin miten jatkossa? Selailin tänään klinikan jälkeen masentuneena palstoja ja yhdellä erehdyin jotain kyselemäänkin. Ensimmäinen vastaus oli röyhkeä. Öööö kiitos tästä. Tulipa parempi mieli. Joo se tosiaan on takalistossa minulla ollut, mutta yhtä hyvin se olisi voinut olla silmässäkin tai kyljessä tai vaikka korvalehdessä.
Se on voinut olla minulla vuosia, sillä nyt ajoittainen kipu pyyhkiessä oli ainoa "primääri"oireeni. Mitään muita sukupuolitauteihin viittaavia oireita minulla ei ole koskaan ollut. Mitenköhän jatkossa.. ärhäköityykö? vaihtaako paikkaa? lisääntyykö rakkulat? tuntuu että en ole voinut selvitä nyt näin vähällä ja Potentiaalisella jyllää kaikki imusolmukkeetkin kipeänä.
Miten suuseksi? minulla ei ole huuliherpes koskaan ollut aktiivisena, eikä Potentiaalisellakaan. (Mutta sehän meillä molemmilla siltikin saattaa olla.) Vielä emme tiedä kumpaa hänellä on, minusta ei edes saatu viljelmää otettua.
Vielä kun on tuollainen aarre kuten Potentiaalinen vierellä, niin en edes halua ajatella sitä mitä tämä tekee parisuhteen saamiselle. Harmi vain, että olemme niin tuore ja herkkä tapaus vielä. Toivon siis suhteenkin puolesta että mikä ei tapa, vahvistaa.
(niin pieni rukous kaikille ylimmille voimille ja jumaluuksille ja tähdille ja mille vain: antakaa sen olla hsv-1, jos se silloin olisikin meille lempeämpi)
ei vielä kolmeakymmentä ja tähänkö tämän elämän ilo ja suola, seksi, loppui?