HSV vertaistuki

Olen siis uusi herpeksen kantaja, 35- vuotias nainen. Kuukausi sitten tuli dg ja elämä tuntuu vieläkin olevan pysähdyksissä. Nyt mietin lähinnä, miten tauti vaikuttaa elämäänne. Miten tarkkoja olette, joudutte olemaan hygieniasta esim. te kenellä on lapsia? Sauna jne.? Miten kaveriporukan saunaillatt, paljuilut jne. Tuntuu että tämä vaikuttaa kaikkeen :/ . Kuten aiemmin monelta palstalta olen lukenut, ei tämä olisi yhtään shokki jos tällä ei olisi niin kamala leima. Itse sairaus minusta on varsin iisi, on maailmassa pahempaakin ja harvallahan se varmaan nyt päällä koko ajan on. Esim. uskon että itselläni olevat niska- ja hartiavaivat ovat arjen kannalta paljon kivuliaampia. Mutta kertokaa ihan kaikkea, miten tämä on teitä muuttanut.
=)

Minulla on kaksi lasta ja mies. Genitaaliherpes ei vaikuta elämään mitenkään. Ei ole mitään "varatoimenpiteitä". On tarttunut myös mieheen, mutta se oli tiedossa, että jos normaalisti seksiä harrastellaan niin se tulee tarttumaan. En olisi itse(kään) ollut valmis harrastamaan kondomiseksiä lopun ikääni. Useammassa viestiketjussa kerron enemmän sairastumisestani, kannattaa lukea muiden kokemuksia aiemmista keskusteluista siis.

Vaikea sanoa miten juuri herpes on elämää muuttanut. Mutta ylipäänsä oli todella raskas kokemus henkisesti. Sinkkuajat välillä (olen kantanut herpestä yli 10 v.) toivat omat paineensa.

Genitaaliherpekseen sairastuneiden kokemuksista on tehty v. 2009 nettikeskusteluihin pohjaava opinnäytetyö. http://portfolio.electricrabbit.net/doc ... nnayte.pdf Siellä vilisee samanlaisia tarinoita kuin täällä.

En ole mistään lukenut että herpes voisi tarttua saunan lauteilta. Omat pefletit alle niin kuin normaalisti muutenkin. Eikä tartu minkään paljun välityksellä. Kyllä se vaatii limakalvokontaktin, tai kontaktin rikkinäiseen ihoon.

Kiitos vastauksesta rouvahoo. Olen lueskellut nettiä ristiin rastiin ja törmäsin myös tuohon opparin. Jotenkin siitä tuli vielä pahempi mieli, tuli mieleen että tämä tosiaan on vakava asia, kun siellä luki että asian hyväksymiseen menee jopa parikin vuotta. Kirjoitit mielestäni hyvin, että tämä on henkisesti paljon raskaampi juttu kuin fyysisesti. Niin totta! Itse olen kertonut tasan yhdelle kaverille ja köyn kriisikeskuksessa purkamassa mieltäni. Tuntuu että mitä enemmän nettiä lukee, sen enempi ahdistaa. Silti ei voi olla lukematta.

Seksuaalisuus -kirjassa on hyvin kirjoitettu asiaa herpeksestä.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9516562159

Asiaa pitää vaan pyörittää mielessä niin kauan että se siitä oikenee.
Ei tämä ole kumminkaan niin kovin kummonen asia! Sanotaanko, että tietoisuus asiasta leviää niin hitaasti, mutta asenteet tulevat muuttumaan kun genitaaliherpeksen yleisyys huomataan. Seksi, seksitaudit, seksuaalisuus, nämä ovat meille tabuja. Genitaaliherpes on ihan tavallinen asia. Se, että se tarttuu yleensä seksissä, ei tee siitä muita tauteja kummempaa. Seksin harrastaminenkin on ihan tavallinen asia, haloo!

Aluksi vähän järkytyin kun tajusin että tauti ei lähde ikinä pois ja romahdin kun liikaa mietin kaikenlaisia asioita. Kuten miten tulevat kumppanit suhtautuvat ja voiko harrastaa suuseksiä tai vedellä ilman kortsua, entä jos kullia kuumottaa usein ja aina tekee kipeää jne...

SItten tajusin että eipä tuo nyt niin paha juttu. Parasta oli kuulla naiselta jota aloin tapailemaan myöhemmin, ettei se haittaa häntä. Kuitenkin aina vähän mietin herpestä kun en sitä haluaisi tartuttaa keneenkään, siksi kortsua tulee melkein aina käytettyä.

No puoli vuotta meni ennenkuin tuli oireita uudelleen... oikeastaan heti sen jälkeen kun kirjotin tänne joku pari viikkoa sitten hopeavedestä En ehtinyt kokeilmaan miten hopeavesi olisi auttanut. Oireina punotusta ja kutiamista. Kyllähän se vituttaa kun olen koko ajan tietoisesti varautuneena taudista ja joka päivä jollain asteella tarkkaillut mitään muutoksia pippelissä. Nyt tiedän (ehkä) miltä tuntuu kun oireet puhkeaa...

Nyt olen hieman enemmän sinut asian kanssa kun tätä on saanut hieman pyöriteltyä ja mietittyä joka kannalta.Mun suhde voi hyvin miehen kanssa, jolta tämän sain ja oireita ei ole nyt ollut tuon ensitartunnan jälkeen. Nyt kun olen asiaa miettinyt, että miksi otin niin raskaasti tämän, niin suurin syy varmaan on juuri se sukupuolitautien leima. Olen itsekin syyllistynyt kantapän kautta siihen leimaamiseen. Koen olevani suvaitsevainen ihminen, mutta hyvin olen lokeroinut ihmiset mielessäni, kenellä on sukupuolitauti. Irtosuhteita harrastavia kevytkenkäisiä ihmisiä.Kuinka väärässä olinkaan! No jos katsoo asian valoisaa puolta, tämä opettaa taas maailmasta ja itsestäni uusia puolia joita voin varmaan hyödyntää työssänikin omassa ajattelutavassani. Kävin lääkärissä kontrollissa tuossa jokunen vko sitten ja hän sanoi että 80 % ihmisistä on jompaa kumpaa oleva virus elimistössä. Työyhteisössä olen kuluneena aikana nähnyt kaksi huuliherpestä, ennen en kiinnittänyt niihin edes huomiota. Olen miettinyt että meillä monella tulevaisuuden pelko on suurta. Mitä jos, mitä jos...! Jos eroamme, uusi mahdollinen kumppani ei hyväksy tautia , jos jää aina yksin jne.Miksi pitää miettiä niin paljon tulevaa?Monesti suurin ongelma on se turhan murehtiminen. Se syö energiaa. Kannattaa miettiä ongelmaa JOS sellainen tulee eteen. Että tällaista tänään =) Aurinkoa päiviinne ja suuri kiitos tuesta kun kaikista surullisimmillani olin <3

Kiitos kun kerroit kokemuksesi! Harmi vaan moni unohtaa tämän palstan kun alkaa mennä hyvin ja siten uudet ei saa tarpeeksi ehkä sitä kokemusta että tämän kanssa voi oikeasti ihan normaalia elämää elää! Itse olen tutustunut kahteen ihmiseen tätä kautta, jotka ovat alkaneet seurustelemaan. Kumpikaan ei käy täällä enää, kumpikaan ei tullut jakamaan onnen kokemustaan. Niin se vaan unohtuu Ja molemmat seurusteleva "ei herpeksen kanssa oireilevan kanssa".