Näin se osui kohdalle
Lähetetty: Ma Helmi 15, 2010 21:56Tapahtumat, joidenka kautta sain itselleni herpeksen ovat kerrassaan, omasta mielestäni, lähes koomiset.
Itse olen 21-vuotias nuori nainen. Ennen vuoden vaihtumista tapasin kerrassaan mahtavan miehen, jonka kanssa aloimmekin sitten hetken tapailun jälkeen seurustella. Hänellä ei itsellään ole milloinkaan ollut minkäänlaisia varsinaisia herpes-oireita, rakkuloita yms. Kuitenkin kuukausi sitten alkoi ensin oudosti alakertaani kihelmöimään, nousi kuumetta ja nivusten imusolmukkeet olivat kuin tulessa. Aloin ensin hoitamaan hiivatulehduksena, mutta sitten parin päivän kuluttua ilmestyivät rakkulat. Ei muuta kun marsin lääkäriin, joka otti näytteet ja sitten viikko odoteltiin valmistumista. HSV-1 löytyi, eli siis tämä "huuliherpes". Olo oli kerrassaan hirveä ensimmäisen viikon ajan, kävely vaati suunnattomia ponnistuksia, vessassa käynti oli yhtä helvettiä, itkua vääntäen saikin sitten tarpeensa tehdä. Jopa istuminen tuntui hirveältä, samoin käsisuihkulla suihkuttelu. Viikon jälkeen oireet alkoivat pikku hiljaa hellittää, ja reilun parin viikon päästä olo oli vasta normaali, tosin sain sitten syömästäni antibioottikuurista vielä kaupan päälle hiivatulehduksen.
Nyt odottelemme sitten hieman pelolla, että koska tuo tartunta seuraavan kerran ilmoittaa olemassa olostaan. Olen nyt vain yrittänyt elää mahdollisimman stressitöntä elämää ettei se ainakaan laukaisisi akuuttia vaihetta päälle.
Mutta tässä jälleen tarina siitä, kuinka tauti voi täysin oireettomaltakin näyttävältä ihmiseltä tarttua. Itse olen suhtautunut asiaan sillä asenteella, että tällainen nyt on ja sen kanssa eletään koko elämä. Tosin muutamat kaverit ovat tietoon suhtautuneet lähes hysteerisestä, ymmärrän kyllä sen sillä kuka nyt tällaista vaivaa itselleen haluaisi. Ja toivon, että tämä suhteeni tulisi kestämään koko loppuelämän, koska tietyllä tapaa myös hirvittää se, että kuinka tämän asian kanssa sitten uusiin kontakteihin tutustuessa suhtauduttaisiin.
Mutta onnekseni olen saanut huomata, että en ole ainoa enkä yksin tämän asian kanssa:).
Itse olen 21-vuotias nuori nainen. Ennen vuoden vaihtumista tapasin kerrassaan mahtavan miehen, jonka kanssa aloimmekin sitten hetken tapailun jälkeen seurustella. Hänellä ei itsellään ole milloinkaan ollut minkäänlaisia varsinaisia herpes-oireita, rakkuloita yms. Kuitenkin kuukausi sitten alkoi ensin oudosti alakertaani kihelmöimään, nousi kuumetta ja nivusten imusolmukkeet olivat kuin tulessa. Aloin ensin hoitamaan hiivatulehduksena, mutta sitten parin päivän kuluttua ilmestyivät rakkulat. Ei muuta kun marsin lääkäriin, joka otti näytteet ja sitten viikko odoteltiin valmistumista. HSV-1 löytyi, eli siis tämä "huuliherpes". Olo oli kerrassaan hirveä ensimmäisen viikon ajan, kävely vaati suunnattomia ponnistuksia, vessassa käynti oli yhtä helvettiä, itkua vääntäen saikin sitten tarpeensa tehdä. Jopa istuminen tuntui hirveältä, samoin käsisuihkulla suihkuttelu. Viikon jälkeen oireet alkoivat pikku hiljaa hellittää, ja reilun parin viikon päästä olo oli vasta normaali, tosin sain sitten syömästäni antibioottikuurista vielä kaupan päälle hiivatulehduksen.
Nyt odottelemme sitten hieman pelolla, että koska tuo tartunta seuraavan kerran ilmoittaa olemassa olostaan. Olen nyt vain yrittänyt elää mahdollisimman stressitöntä elämää ettei se ainakaan laukaisisi akuuttia vaihetta päälle.
Mutta tässä jälleen tarina siitä, kuinka tauti voi täysin oireettomaltakin näyttävältä ihmiseltä tarttua. Itse olen suhtautunut asiaan sillä asenteella, että tällainen nyt on ja sen kanssa eletään koko elämä. Tosin muutamat kaverit ovat tietoon suhtautuneet lähes hysteerisestä, ymmärrän kyllä sen sillä kuka nyt tällaista vaivaa itselleen haluaisi. Ja toivon, että tämä suhteeni tulisi kestämään koko loppuelämän, koska tietyllä tapaa myös hirvittää se, että kuinka tämän asian kanssa sitten uusiin kontakteihin tutustuessa suhtauduttaisiin.
Mutta onnekseni olen saanut huomata, että en ole ainoa enkä yksin tämän asian kanssa:).