Elämää herpeksen ehdoilla

[Shelma]

Olen 26 vuotias ja olen sairastanut herpekseen noin 6 vuotta sitten. Muutos elämässä oli tulloin totaalinen.

Vaikka olen jo useamman vuoden kantanut tätä tautia niin en ole sen kanssa sujut. Johtunee pitkälti siitä, että se on osa minun elämää koska jyllää aktiivisena lähes jatkuvasti (vähintään kerran kuussa).

Herpeksestä on vaikea puhua. En ole pystynyt puhumaan asiasta edes parhaan ystäväni kanssa. On sellainen olo että minut hylätään jos kerron sairastavani tätä.

Mieheni on ihana eikä ota stressiä tästä asiasta niin kuin minä. Ei ole ollut montaa päivää ettenkö miettisi mitä pentuna olisi pitänyt tehdä toisin, että olisin tämän välttänyt.

Olen todella rakastunut mieheeni. Olemme olleet yhdessä lähes 6 vuotta. Tahtoisimme todella lapsia. Pelkään tartuttavani tämän taudin myös lapseen. Enkä siksi tiedä voinko ryhtyä äidiksi.

Lääkärit ei yleensä tiedä tästä taudista mitään eikä heiltä saa mitään tukea. Hienoa että joku on perustanut tämän foorumin

[mansikka]

Ikävää jos tauti uusii noin usein, mutta onneksi elämässäsi on paljon hyvääkin. Esimerkiksi ymmärtäväinen ja rakastava mies jota rakastat takaisin. Tuollaista onnea ei moni - terve tai sairas - löydä koskaan elämänsä aikana.
Oletko jo kokeillut estolääkitystä? Äidiksi ryhtyminen ei ole ymmärtääkseni herpeksestä kiinni. Mikäli lapsi syntyy aikana, jolloin tauti on aktiivisena, on mahdollista tehdä keisarileikkaus. Vai koetko sen vaihtoehdon ahdistavaksi? Voisiko perhesuunnitteluneuvolasta olla apua? Siellä saatettaisiin tietää sukupuolitaudeistakin enemmän.
Tiedän itsekin, että herpeksestä ei ole mukavaa puhua ja itse olenkin kertonut asiasta vain niille, joita asia oikeasti koskee. Muiden ei asiasta tarvitse tietääkään. Muista kuitenkin, että kyseessä on hyvin yleinen sairaus ja todennäköisesti myös joku kaverisi tai läheisesi piilottelee samaa salaisuutta.

[Christine]

Miksi genitaaliherpes on niin hävettävä asia? Sillä kyllähän minuakin tottapuhuen nolottaa koko herpes... ehkä juuri sen sijainnin vuoksi. Vastenmielisin asia on juurikin toi tarttuvuus... itselläni herpes ei juuri oireile ja olen siinä mielessä onnellisessa asemassa. En todellakaan soisi herpestä kenelläkään tartuttavani, koska joillekin siitä voi tulla todella kamala riesa.

Kuitenkin tuntuu kohtuuttonalta, että leimataan "huonoksi ihmiseksi" sen takia, että kantaa herpes virusta. Totuushan on kuitenkin niinkuin täälläkin on asiasta kirjoitettu, että viruksen kantaja ei välttämättä tiedä itse asiasta ja voi tietämättään tartuttaa toisen. Suurin osa vakituisessa suhteessa olevista ihmisistä tuskin kuitenkaan kondomia käyttää, jos ehkäisy on muuten hoidettu. Eli se, että kantaa virusta ei todellakaan tarkoita sitä, että harrastaisi irtosuhteita ilman kondomia tai olisi muuten vastuuton ihminen.

Herpeksen tarttuvuutta olen myös ihmetellyt, että kun herpes tarttuu niin helposti, kuinka ihmiset edes uskaltavat ylipäätään suudella toisiaan. Sillä eikö ole paljon todennäköisempää saada virustartunta suudellessa huuliherpesviruksen kantajaa? Siis tarkoitan tällä sitä, että kun niin monella ihmisellä on huuliherpesvirus! Taatusti ihminen kuitenkin suutelee elämässään useamman ihmisen kanssa, kuin harrastaa seksiä. Jos kerran herpes tarttuu oireettomana myös alapäästä, eikö se voi ihan hyvin tarttua myös suudellessa... Kyllähän herpes on huulessa ihan yhtä rasittava kuin alapäässä. Eikä sitä edes voi salailla, kun kaikki sen näkee!! Genitaaliherpestä ei kukaan näe ja kuitenkin se on jotenkin paljon isompi asia kuin huuliherpes... eihän kukaan pidä sitä nykyään enää minään, jos kantaa huuliherpesvirusta, miksi siis genitaaliherpes on niin hävettävä asia?

[apple]

Minulla herpes puhkesi reilu kuukausi takaperin. Aluksi en tuskissani muuta jaksanut ajatellakaan kuin sitä, että saisin ensipuhkeamisen kivut ja rakkulat voitettua. Muutama päivä parantumisen jälkeen en jaksanut liikkaa murehtia koko asiaa, koska ymmärsin aika pian kuinka yleisestä vaivasta on kyse. Kyllähän se silti harmitti, koska en todellakaan hypi jatkuvasti sängystä toiseen ja luotin poikaan, jolta tartunnan sain. Okei, ei hänkään siitä tiennyt, joten ei tämä kenenkään syy ole.

No, jossain vaiheessa eksyin kuitenkin lueskelemaan kaikenmaailman herpes-kokemuksia ja kauhutarinoita netistä ja ahdistuin täysin siitä, kuinka vakavasti ihmiset tämän taudin ottavat! Totta kai ymmärrän vastuuni tulevissa suhteissa siitä, että asia tulee ottaa puheeksi, mutten minä ainakaan aio tästä mitään riippakiveä elämääni hankkia. Arki jatkuu niin kuin ennenkin ja jos herpes alkaa pukata päälle toistuvasti, niin estolääkitys on olemassa. Jostain sivuilta luin, että tärkeintä olisikin hallita herpestä, eikä antaa sen hallita sinua. Se on kyllä niin totta. Ihan varmasti kaikkien tartunnan saajien ajatukset pyörii jonkin aikaa herpeksen ympärillä, mutta loppujen lopuksi se on todellakin aika pieni asia maailman mittakaavassa.

Kävin äskettäin tartuntatautien erikoislääkärillä muissakin sukupuolitautitesteissä varmuuden vuoksi ja erikoinen lääkäriherra piristi minua kertomalla, kuinka herpes-tartunnan saaneita ravaa hänen luonaan jatkuvalla syötöllä. Hän naurahti, että aina ei voi olla varma, onko nainen saanut herpeksen vai onko hänellä jalka poikki, koska kävely näyttää ainakin tuottavan molemmille potilaille yhtä suurta tuskaa. Tohtori kertoi myös tavanneensa juuri asiakkaan, jolla oli veressään jotain brasilialaisia ameeboja lomamatkan jäljiltä ja siinä vaiheessa minun oli pakko naurahtaa, että ehkä minä otan mieluummin ihan vaan tämän vähän yleisemmän viruksen.

Ikävin hommahan tässä on mahdollisissa tulevissa suhteissa asian puheeksi ottaminen, mutta en minä ainakaan pystyisi kuvittelemaan, etten huolisi toista ihmistä herpeksen takia, jos välitän hänestä tosissani. Mihinkään kevyempiin suhteisiin en varmaankaan jatkossa lähde, koska en todellakaan halua tartutella tätä eteenpäin miten sattuu.

Tärkeintä on, että elämä jatkuu! Ja kesä tulee. (:

[Herbpupu]

Minä sain tartunnan alkuvuodesta, pitemästä suhteesta ja kerran se on uusinut sen jälkeen ihan kokonaisella näppylällä...siinä sitä sitten ihmettelin pääsiäisen

Nyt olenkin miettinyt sitä että jos oikeasti löytää sellaisen aarteen johon rakastuu korvia myöten...juu u olen melkein 40v ja uskon tähän ...niin miten tämän voi kertoa sille ihanalle miehelle kenet haluaa omakseen. Kun jos ei ole yhteinen ilo tämä herpes, niin en koskaan haluaisi ketään tartuttaa...ja kuka on valmis ottamaan riskin...minä otin enkä voi sanoa etten yhtään katuisi.

Tuo lapsen hankkiminen ja herpes...ei ole ongelma...jos herpes on rakkula vaiheessa synnytytksen lähestyessä, tehdään keisarinleikkaus. Jos herpes taas uusii useamman kerran raskausaikana aloitetaan estolääkitys ja silloin lapsen voi synnyttää alakauttakin. Joten ei lapselliset saavat ihan varmasti tehdä vauvoja ilman pelkoa, neuvolassa ne kyllä pitävät huolen sekä äidistä että vauvasta.

Pakko kyllä tunnustaa tälläisenä super siistinä äippänä, että kyllä minäkin tiedon saadessani..siis taudista..desinfioin ihan kaiken..ja ihan cloritella...etten vaan tartuta tätä lapsiini...pientä ylireagointia....siis ja ystävällinen ehkäisyneuvolan täti sanoi että siitä vaan jos se sinust hyvältä tuntuu..kunhan et itseäsi sillä pese

Ulkona paistelee aurinko...melkein hellettä....pian on kesä...kyllä se tästä..