Raiskaus=Herpes=Ikuinen helvetti?

[DeepBlueSea]

Näitä tarinoita saa lukea vaikka millä mitalla, mutta oma tarinani alkoi siitä kun 3 miestä raiskasi minut
neitsyenä juuri 17-vuotta täyttäneenä... Olin sitä ennen hyvin tarkka kaikesta, edes en miehiä suudellut sitä ennen, en deittaillut, seurustellut en mitään, ei sillä ettei vientiä olisi ollut, halusin vain olla puhdas ja hyvä ihminen ja elin jossain prinsessa satu tarinoissa enkä suostunut edes treffeille lähteä.
Nooh.. Tämän seurauksena sitten kirosivat ne miehet minut ikuisesti, ei vain henkisesti, vaan vielä fyysisesti. Loppu elämä menee siis näköjään selibaatissa vanhana piikana elellen, juuri rakastuin toivottomasti mieheen joka hänkin halusi minut, jopa sen jälkeen kun asiasta kerroin, mutta kun varmistus tuli ettei siitä koskaan eroon pääse jätti siltä istumalta... Ollaan edelleen todella läheisiä, mutta silti tuo oli todella kova paikka minulle. Raiskaus=Herpes=Särkynyt sydän? Tätäkö se tulee olemaan? Aikaisemmin kun sain tuosta tietää(tartunnan saannista päälle puolisen vuotta) päätin etten koskaan edes miehiin päin katso, en anna itseni edes ihastua ja miten sitten pääsi käymään. En voi edes suudella toista ihmistä ilman että kiroan hänet loppu iäksi? Helvettiinhän siitä joutaa. Tällä hetkellä kaikki muutkin asiani ovat menneet päin helvettiä, koko elämäni tämän lisäksi käännetty ylös alaisin kaikilta tahoilta, hemmetin kova masennus/ahdistus lääkitys päällä, olen menettemässä koulun, työn ja jopa katon pään päältä ihmisistä puhumattakaan. Sitten vielä tuo perhanan herpes. Vatsahaavahan tästä tressistä tulee. Hyvässä kunnossa pysyminenkin on minulle todella tärkeää ja sekin aiheuttaa vain kipua siellä missä aurinko ei paista.
Onneksi ei ole oireita pahemmin ollut alkuaikojen jälkeen kun aloin syömään estolääkitystä joka on kyllä aika tehokas, silti jos yhdenkin pillerin unohdan heti iskee päälle ainakin parilla rakkulalla. Muutenkin minusta on tullut niin skeptinen että koko ajan tuntuu että ainakin yksi rakkula on..
Lääkäreistäkään ei ole mitään apua, jokainen kertoo omaa tarinaansa koulutuksesta ja kokemuksesta puhumattakaan, saati kirjoista ja netistä lyötyvä ristiriitainen tieto, joka maassakin tuntuu olevan omat tiedon lähteensä. Miten päin tässä nyt pitäisi olla? Ikäähän tuli tuossa vähän aikaa sitten vasta 17 mittariin,
elämä vasta alussa mutta jo nyt toivon menettäneenä? Miten tästä pitäisi jatkaan eteenpäin?

[rouvahoo]

Puoli vuotta on lyhyt aika. Minun kohdallani aika on helpottanut herpeksen kanssa elämistä, ensimmäisten vuosien aikana tuli painiskeltua asian kanssa, mutta nyt elän aivan tavallista elämää.

Opiskelualaa olen vaihtanut taudin saamisen jälkeen, eli ehkä sillä on vaikutusta sitä kautta elämään, nykyään opiskelen ja teen töitä terveysalalla. Mieheni on myös sellainen, joka otti tiedon taudista todella hyvin, eli se on vaikuttanut sillä lailla parinvalintaan - en varmasti olisi sellaisen kanssa, joka pitäisi minua jotenkin saastuneena.

Olen nyt 27-vuotias ja herpes ei oikeasti vaikuta juuri mitenkään elämääni. Oma suhtautuminen ratkaisee. Seksiä tulee varmasti sinullakin olemaan, ja koska olet joutunut tutustumaan seksitautien maailmaan näin inhalla tavalla, osaat suojella itseäsi jatkossa, ettet saa mitään vaarallisempia tauteja.

Todella paskamainen tapa miten sait taudin. Moni on saanut herpeksen yhden illan suhteesta, pelkästä suuseksistä tai vakiintuneemmasta suhteesta niin, että kumppani ei ole tiennyt tai kertonut kantavansa herpestä. Näissä kaikissa tapauksissa taudin saajalle tulee tosi petetty olo. Harva herpeksen saanut on tietänyt ottavansa riskin saada taudin - vaikka ainahan seksiä harrastettaessa se riski on.

Mies joka sinut jätti, oli tietämätön ja ehkäpä lapsellinenkin. Sellaisia tulee vastaan. Herpeksestä on niin vähän tietoa tarjolla. Mutta paljon pahempiakin tauteja on. Herpes ei aiheuta lapsettomuutta, se on minulle tärkeä tieto, koska haluan ison perheen. Kiusallinen, mutta ei loppujen lopuksi kovin paha riesa. Sairaanhoitajana näen töissä niin paljon sairaampia ihmisiä, että huomaan, että herpes ei oikeasti rajoita elämää juuri mitenkään. Ollaan onnellisia siitä mitä meillä on, ei siitä mitä olemme menettäneet.

Toivottavasti uusiutuminen harvenee ajan myötä sinullakin. Minä en ole käyttänyt estolääkitystä, aluksi uusiutui tiuhemmin, nykyään ei juuri koskaan.

Ihan sinun itsekunnioituksesi takia, onko raiskaajat saatu kiinni rikoksestaan?

[apolleon]

Heippa

Tarinastasi on oppia meille kaikille herpeksen kantajille â me niin helposti käpristymme oman napamme ympärille voihkimaan ja parkumaan katkeruuttamme maailmalle. Kirjoituksesi oli mielestäni fiksu juttu tulla ulos tuskinesi. Siihen sinulla on täysi oikeus. Toivon että kodistasi/ympäristöstäsi löytyy turvallinen ja ymmärtävä isän, äidin, siskon, veljen, tädin, ystävän syli johon hetkeksi käpertyä paijattavaksi ja âkorjattavaksiâ. Olet vasta 17 ja sinulla on silti se upea elämä edessä vain ja ainoastaan sinua varten. Se iso norsukin on syötävä suupaloina pala palata. Siksipä lienee tärkeintä pyrkiä pääsemään yli siitä pahimmasta, eli siitä raiskauksesta. Herpeksetä selviät ilman muuta â pirullinen kiusa pahimmillaan, mutta elämä silti senkin uhalla on aivan ihanaa. Ainakin silloin tällöin âihan totta.
Olethan saanut apua? Onhan sinulla joku jolle puhua?

Tää herpes juttuhan on olemassa melkein kaikilla â tosin oireellisena vain osalla⦠Ja jos sinulla on tarvetta tavata herpeksen päälle ymmärtävää lääkäriä, niin ainakin yhden tosi ammattilaisen tunnen jolla on vastaanotto Espoossa ja Helsingissä. Hänellä löytyy erityisosaamista myös terapiastaâ, eli homma ei oo pelkkää murinaa kumi hansikkaat kädessä.
Voisikin olla âhieno juttuâ jos rakkuloita olisi ihan joka ikiselle eikä kenenkään tarvitsisi tuntea itseään ihmisenä vähäarvoisempana. Ja luulisinpa että monella meistä on ollut jopa itsetuhoisia ajatuksia herpeksen aikaansaamien mielen myllerrysten yhteydessä. Tälläkin saitilla liikkuu ikäisiäsi nuoria ja toivoisinkin että löytäisit jonkun ainakin virtuaalikaveriksesi. Eli Hei nuoret herpes positiiviset pls joku rivi eiks joo? Ottakaas tilannetta yhdessä haltuun.

että näin setämies apolleon