Ei voi olla totta. Sain tartunnan

[Kataka]

Samaa olen miettinyt, että miksi tämän kertominen aiheuttaa lähestulkoon pakokauhureaktion, mutta huuliherpeksen omaavat tuntuvat saavan vain sympatiaa että "oi onko sulla ollut stressiä kun on herpes puhjennut". Kumpaakaan ei kukaan tietenkään itselleen halua, mutta onko näin radikaalin mielipide-eron syynä vain se, että yleisesti sukupuoliherpeksestä väännetään viihteessä niin paljon vitsiä? Vai hirvittääkö ihmisiä juuri se että tämä tarttuisi helpommin? Minkä luulen kyllä olevan täysin mahdollista, koska limakalvot ovat seksissä rankemmassa kontaktissa, enemmän kuin suudellessa. Kumin kanssa tietenkin voi olla suhteellisen turvassa, mutta tilastollisuuksia ei varmaan siinä kauhun hetkellä tule mietittyä..

[Marika82]

No en minä aikanani ole kyllä kertonut huulihepeksestäni. Ei tullut edes mieleeni, että se olisi asia josta pitäisi kertoa. Jos huulessa oli oireinen herpes niin sanoin että "hei älä ota siitä mun pullosta kun mulla on herpes" mutta kukaan ei koskaan noteerannut vaan pullo oli jo toisen huulilla. Suuteluakaan koskaan ei kukaan pelännyt vaikka näki sen mun kasvoissa. Itse kieltäydyin ettei leviäisi omassa naamassa enempää. Paitsi että myöhemmin ne laastarit oli hyvä keksintö! Sai meikattua herpeksen piiloon ja tartuttava "neste" pysyi laastarilla hallinnassa.
Mä uskon että monen oma mieli tekee genitaaliherpeksestä suuremman kuin se oikeasti onkaan, plus että kaikki mikä koskee seksuaalisuutta on herkkää aluetta.
Yhdenillan juttuihin en osaa sanoa muuta kuin etten niitä harrasta kun en tunne niistä saavani mitään ja vierasta ihmistä en koe tarpeelliseksi miellyttää. Myöhemmin varmaan miettisin jälkeenpäin kauhulla mitä tauteja tuli haalittua.
Tiesitkö muuten, että herpeksen kantajalla on suurentunut riski saada HIV-tartunta, joten kannattaisi pitää huoli itsestä, vaikka et pelkääkkään toisiin tartuttavasi yhdenillanjutuissa.

[untrue]

Siis juuri tämähän minua nakertaa.. Kyseessä kaksi samaa virusta, mutta silti suhtautuminen niin erilaista. Jos et kerro huuliherpeksestä, ei mitään hätää. Auta armias, jos jätät kertomatta genitaaliherpeksestä tai sanot, ettet aio siitä kertoa. Olet itsekäs, muista ja muiden terveydestä piittamaton paskianen, joka ei ajattele kuin omaa napaansa.

Suutelussa eivät limakalvot tosiaan ole yhtä rankassa kontaktissa kuin seksissä, mutta entäs suuseksi sitten.. Jos nämä molemmat virukset olevinaan tarttuvat samalla tavalla ja oireettomina, niin eikö suuseksiä harrastettaessa pitäisi huuliherpeksen omaavankin avata suunsa ja kertoa tartunnan mahdollisuudesta. No eipä tietenkään, eihän se ole kuin yskänrokko..

Tämä ei ole mikään hyökkäys huuliherpeksen sairastajia vastaan, vaan purnaan tässä vastaan viruksiin liittyviä suhtautumistapoja, jotka eroavat toisistaan täysin.

Ja kiitos kyllä, olen tietoinen tuosta suurentuneesta riskistä saada HIV-tartunta. Lisäksi haluan nyt täsmentää, että minä TODELLAKIN ajattelen muiden terveyttä ja mahdollista tartuttamista, ja sen takia ovatkin aiemmat "fuckbuddyt" jääneet täysin taka-alalle. Eikä tartunnan jälkeen ole ollut yhden illan juttujakaan, koska minun on todella hankala lähestyä ihmisiä, muutoinkin arkana ja epävarmana ihmisenä.

Pääpointtina; olen siis erittäin katkera huuliherpeksen sairastajille, koska he pääsevät helpommalla ja heidät "armahdetaan", vaikka kantavatkin lähes samaa virusta, kuin genitaaliherpeksen sairastajat.

[Kataka]

En suuntaisi katkeruutta huuliherpestä sairastaviin, vaan ennemmin niihin ihmisiin, jotka tietämättömyyttään arvostelevat niitä, joilla tämä genitaaliversio sattuu olemaan. Paras tietenkin olisi olla ilman katkeruutta, mutten itsekään ole siitä täysin päässyt, joten olisi tekopyhää kehottaa jättämään katkeruus omaan arvoonsa. Tosin voin kyllä kertoa huomanneeni, omien satunnaisten järkevyydenhetkieni myötä, että jos siitä onnistuisi pääsemään kokonaan, olisi tämänkin pikku pirulaisen kanssa eläminen ihan helppoa. Vaikeinta on hallita se oma mieli...

[damme]

Aikaa on nyt kulunut reilu 3 kuukautta diagnoosista. Tänä aikana olen kokenut uusimisen kaksi kertaa. Eka kerta kun muutin tänne toiseen maahan ja toinen kerta tuli siitä kun olin pahassa kuume ja flunssataudissa 2viikkoa. Olen aloittanut terveellisemmän elämäntyylin, syön vitamiineja, antioksidantteja enemmän ja treenaan. Tämä pitää ainakin henkistä kuntoa parempana. Masentavaa on rakkuloiden aikana. Nyt hain Valtrex 500mg seuraavaa uusimista silmällä pitäen, aloitan lääkityksen heti kun oireet ilmenee. Alkushokki oli aivan kauhea, nyt on jo iso valo tunnelin päässä. Elämä jatkuu, ehkä hieman erilaisena, mutta ainoa pysyvä asia elämässä muutenkin näyttäisi olevan muutos. Toivoisin, että jonain päivänä Suomesta löytyisi tukiryhmä livenä.. sen verran raskas henkinen taakka on ollut. Olen puhunut läheisimmille ihmisille tästä avoimesti ja alkanut hakemaan apua ja puhumaan ja puhumaan. Se auttaa.

[janette*82]

Joo, mäkin pidän parhaani mukaan huolen siitä, että saan tarpeksi vitamiineja ym. En tiedä onko sen ansiota vai minkä, mut en oo tainnu olla flunssakaan ainakaan kahteen vuoteen.

Silloin kun reilu 4v. sitten sain HSV-2:den oli ihan järkyttynyt ja hajalla. Primaariherpes oli todella raju ja tiesin jo lääkäriin mennessä minkä olen saanut. Tartunta tuli oireettomalta mieheltä, joten olen elävä todiste taas siitä, että tarttuu vaikkei toisella ole viruksestaan mitään tietoa!! Alkuun oireilin usein ja söin estolääkitystäkin. Parin vuoden aikana on ollut hiljaisempaa, mutta viime viikolla taas puhkesi, kun en edes tajunnut ajoissa ottaa lääkettä, jota ilman olen siis pärjäillyt ihmeen pitkäänkin. Nyt pitää pyytää reseptin uusintaa ja mietin kannattaisiko Zoviraxin tilalle pyytää tuota Valtrexia? Kokeilemallahan sen tietää saako siitä paremman hyödyn ja tuleeko mitään haittavaikutuksia. En aio ruveta syömään säännöllisesti, jospa tuo pysyisi nyt oireettomana, mutta tuntuu ettei tuo Zovirax auta noihin oireisiin kunnolla, vaikka sitä olen nyt popsinutkin 400mg kahdesti päiväs. Aaargh! En mielellään oikein syö mitään lääkkeitä, joten suututtaa, kun nyt on vähä pakko.

Totesin taas tänään, että työmatkani on liian pitkä. Kyyneleitä saa pidätellä matkatessa molempiin suuntiin. Viime yön valvoin, kun ottaa päähän nii kympillä tää ah nii ihana elämänkumppanini. I know, stressata ei saisi, mut minkäs teet. Kenenkään kanssa en voi puhua tästä ongelmastani, koska genitaalialueenherpes ei ole kahvipöytäkeskustelun aiheista niitä viisaimpia. Ne ihmiset, jotka tästä tietävät asuvat kaukana, pystyn puhumaan tästä avoimesti, mutta enemmän kaipaa sitä vertaistukea. Henkinen taakka tässä tosiaan on raskasta kantaa. Ei siinä mitään jos tämä olisi vain minun oma ongelmani, mutta tartuttavuus tekee tästä sen pirullisen taudin. Ei tulisi mieleenkään olla kertomatta mahdolliselle seksikumppanille tästä. Kertonut aina olenkin. Joidenkin ihmisten suhtautuminen tähän sukupuolitautiin on niin tylyä. Me ollaan lähes kuin jotain spitaalisia. Liioitellusti sanottu, mut ymmärrätte varmaan. Tiedän yhdenkin ihmisen kenelle en koskaan tule tästä viruksestani kertomaan, koska hän on niin tautikammoinen, että tuskin saisin heillä käydessä käyttää samaa vessanpönttökään. Onneksi en ole huomannut oireilua muualla kehossani. Jos jotain positiivista pitää repiä.