Joo, mäkin pidän parhaani mukaan huolen siitä, että saan tarpeksi vitamiineja ym. En tiedä onko sen ansiota vai minkä, mut en oo tainnu olla flunssakaan ainakaan kahteen vuoteen.
Silloin kun reilu 4v. sitten sain HSV-2:den oli ihan järkyttynyt ja hajalla. Primaariherpes oli todella raju ja tiesin jo lääkäriin mennessä minkä olen saanut. Tartunta tuli oireettomalta mieheltä, joten olen elävä todiste taas siitä, että tarttuu vaikkei toisella ole viruksestaan mitään tietoa!! Alkuun oireilin usein ja söin estolääkitystäkin. Parin vuoden aikana on ollut hiljaisempaa, mutta viime viikolla taas puhkesi, kun en edes tajunnut ajoissa ottaa lääkettä, jota ilman olen siis pärjäillyt ihmeen pitkäänkin. Nyt pitää pyytää reseptin uusintaa ja mietin kannattaisiko Zoviraxin tilalle pyytää tuota Valtrexia? Kokeilemallahan sen tietää saako siitä paremman hyödyn ja tuleeko mitään haittavaikutuksia. En aio ruveta syömään säännöllisesti, jospa tuo pysyisi nyt oireettomana, mutta tuntuu ettei tuo Zovirax auta noihin oireisiin kunnolla, vaikka sitä olen nyt popsinutkin 400mg kahdesti päiväs. Aaargh! En mielellään oikein syö mitään lääkkeitä, joten suututtaa, kun nyt on vähä pakko.
Totesin taas tänään, että työmatkani on liian pitkä. Kyyneleitä saa pidätellä matkatessa molempiin suuntiin. Viime yön valvoin, kun ottaa päähän nii kympillä tää ah nii ihana elämänkumppanini. I know, stressata ei saisi, mut minkäs teet. Kenenkään kanssa en voi puhua tästä ongelmastani, koska genitaalialueenherpes ei ole kahvipöytäkeskustelun aiheista niitä viisaimpia. Ne ihmiset, jotka tästä tietävät asuvat kaukana, pystyn puhumaan tästä avoimesti, mutta enemmän kaipaa sitä vertaistukea. Henkinen taakka tässä tosiaan on raskasta kantaa. Ei siinä mitään jos tämä olisi vain minun oma ongelmani, mutta tartuttavuus tekee tästä sen pirullisen taudin. Ei tulisi mieleenkään olla kertomatta mahdolliselle seksikumppanille tästä. Kertonut aina olenkin. Joidenkin ihmisten suhtautuminen tähän sukupuolitautiin on niin tylyä. Me ollaan lähes kuin jotain spitaalisia. Liioitellusti sanottu, mut ymmärrätte varmaan. Tiedän yhdenkin ihmisen kenelle en koskaan tule tästä viruksestani kertomaan, koska hän on niin tautikammoinen, että tuskin saisin heillä käydessä käyttää samaa vessanpönttökään.

Onneksi en ole huomannut oireilua muualla kehossani. Jos jotain positiivista pitää repiä.
