Miten ja koska kertoa?

[Candle]

Tarvitsen apua... vanhan suhteen loputtua (josta sain myös herpeksen muistoksi...) olen löytänyt uuden miehen josta olen hyvin kiinnostunut. En vain uskalla kertoa hänelle tästä, koska pelkään että juttu loppuu siihen. En kuitenkaan ole tuntenut tätä uutta tyyppiä vielä kovin kauaa, kolmisen viikkoa. Kannattaisiko odottaa ja katsoa löytyykö tarpeeksi luottamusta kertoa tästä, ja tuleeko tästä edes mitään sen enempää? Ja millä sanoin tällaisesta voi edes kertoa?!?!?! pelkään niin miten tähän suhtaudutaan....

[MinervaPuu]

Ihmiset ovat niin erilaisia, osa järkyttyy ja kauhistelee, kuvittelevat herpeksen olevan suunnilleen sama kuin HIV. Osa taas toteaa, että okei, asia on näin ja sen kanssa eletään. Mutta ei siinä auta kun vaan rohkeesti ottaa härkää sarvista kiinni ja kertoa asiasta heti kun se tulee aiheelliseksi. Uskomatonta on se, että jos teillä kemiat kohtaavat ja vastapuoli heittää pallon kehään herpeksen takia. Tsemppiä asian kanssa etenemiseen, en minä nyt oikein parempia vinkkejäkään osaa antaa:oops: Parempi se on kumminkin kertoa kun jättää kertomatta.

[Mikado]

Joo, enpä tiedä miten tai milloin kertoa. Mutta kertoa se pitää. Mun entiseni ei kertonut, eikä ole kertonut muillekaan. Istui 2 viikkoa vieressäni tippa silmässä sairaalassa vuosi sitten, ja sitten kertoi että hänen entisensä oli varoittanut häntä jostain Thaimaan tuliaisista, muttei se varmaan herpes ollut. Niin ja oli hänellä suussa ja huulissakin ollut herpes, muttei se ainakaan 2-tyyppiä varmaan ollut. Kotiutumiseni jälkeen, hänellä on ollut rakkula leuassa ja vehkeessä, mutta se ei estänyt häntä menemästä baariin, nappaamasta naista mukaansa ja naimasta paljaaltaan. Ilman varoituksen sanaa.

Kun erottiin, muistutin häntä kertomaan, mutta hän jatkaa ihan surutta kertomatta. Muuten voi jäädä seksi saamatta, tahallista tartuttamista siis.

Jos kyse ei ole mistään yhden illan jutusta tai pelkästä seksisuhteesta, vaan pohja on tärkeämmissä asioissa, niin kumppani saattaa hyväksyä sen helpostikin. Mutta rehellinen on oltava. Tartunta voi olla myös tosi karmea kokemus, eikä vain pari rakkulaa. Mutta siinä sen suhteen lujuus ja pohja testataan. Jos toinen ei kestä ajatusta ja jättää, niin eipä niin kummoinen ole menetettäväksi.. siis mun mielestä. Toisaalta, jos toinen uskaltaa ottaa riskin, niin luottamus toiseen kasvaa ja suhde vahvistuu entisestään.

[syystuuli]

Olen kohtuullisen uusi herpeksen kantaja, eksäni ei kertonut asiasta, päinvastoin väitti olevansa testattu. No sen jälkeen on ollut kaksi miestä. Suhteemme oli ollut harrastuspohjalla puolisen vuotta, kun siihen alkoi tulla ihastumisen elementtejä. En kestänyt tilannetta, oli pakko kertoa, että minuun ei kannata ihastua. Itkin ja sanoin, että tämä on rankkaa, mutta haluan kertoa..hän kauhistui ja kun sanoin herpeksen, niin hän oli ihan helpottunut! Luuli että minulla syöpä tai aids. Sanoin, että no voit ottaa asiasta selvää ja palataan sitten asiaan, kun olet miettinyt.Hän selvitti heti seuraavana päivänä ja oli sitä mieltä, että ei paha asia, sen kanssa selviää. Olin tosi iloinen. Asiaan tuli sitten ihan muita mutkia (joita oli jo ennen kertomista)hänen puoleltaan, joten suhde ei edennyt intiimille tasolle.

Toisen kohdalla, ihastuminen oli nopeaa ja molemminpuolista, olimme kahden viikon tuttavuuden jälkeen siinä tilanteessa, että minun oli taas pakko kertoa ja jotenkin olin niin rohkaistunut aiemmasta kokemuksesta, että sain sen kivuttomammin sanottua. Ja kyllä voin sanoa, että ei ollut pettymyksen suuruudella rajaa, kun hän sanoi heti, että se on kyllä liian paha asia hänelle. Tavallaan perui heti seuraavan päivän elokuvaillan. Että se siitä . Eipä enää huvita kertoa kenellekään, mutta ei myöskään edes haaveilla läheisestä suhteesta....siksi kai kirjaiduin tänne...

Mutta kun olen nyt miettinyt, niin kyllä aika aikaisin kertoisin. Jotenkin ei viitsi toisenkaan ihmisen pettymistä lisätä. Mitä enemmän toiseen ihastuu, sitä vaikeampaa se on itsellekin. Mutta kertomatta en jättäisi, suhde perustuu kuitenkin luottamukseen.

Toisaalta nyt pelottaa, jos mies kertoo sen niissä piireissä, missä kyllä törmäämme toisiimme aina välillä. Se olisi ihan kamalaa. No sekin päivä voi tulla.

Jokaisen täytyy tehdä sillä tavalla, että sen kanssa voi elää ja minkä näkee oikeaksi. Loppujen lopuksi voi olla omaan rehellisyyteensä tyytyväinen, eikä ainakaan vahingoita toista. Onkohan jollakin kokemusta, että on seurustellut pitkään, venyttänyt seksin aloittamista ja sitten kertonut. Kuinka on käynyt??

[Marika82]

Jos kertoo kovinkin aikaisin ja saa "pakit" niin eikö se käänny helposti omassa mielessä ainakin aina herpeksen syyksi? Ja onko toisen osapuolen helppo laittaa kiinnostamattomuuden syyksi herpes, vaikka tosiasiassa sitä kuuluisaa pysyvää kemiaa ei sitten syntynytkään?
Nämä vaan ajatuksina....Itse en en ole muutenkaan ollut kovin nopeasti suuntamaassa uuden ihmisen kanssa sänkyyn, joten en koe tarvetta siitä ensimetreillä ruveta puhumaan. Ennen estolääkitystä herpes oli aina naamassa, joten silloin se tuli sanottua hyvinkin nopeasti, mutta ihmisethän suhtautuvat paljon kepeämmin siihen kun se on "vain" kasvoissa.

[syystuuli]

Totta,

onhan se ihan hyvä syy sitten sanoa, että joo ei kiinnostakkaan. No olemme onneksi nyt kavereita ja törmätessä ei enää haittaa, ainakaan joka päivä. Kyllä minulle on tullut myös mieleen, että häntä ohjasi parin valinnassa eniten seksin saaminen ja nopeasti, joten en nyt ehkä itse olisikaan ollut hänestä kiinnostunut, vaikka seksi parisuhteessa onkin tärkeää. Nämä ajatukset tietysti itseäni suojellakseni/ itsetuntoni edes jollakin tasolla pitääkseni : ) Toisaalta emme kyllä ehtineet tutustua kuin ihan tosi pintapuolisesti, mutta veto oli sitäkin kovempaa.

Nyt sitten on uusi mies ( ei hullumpi tai sitten ihan hullu!!) kiinnostunut minusta...mutta etenen kyllä hitaasti.....ja nyt olen sitä mieltä, että jos juttu jatkuu, niin tutustun häneen ensin hyvin ja hän tietysti minuun..jos kiinnostus oikeasti kestää ja jatkuu, niin jossain vaiheessa on asia otettava esille. Pelottaa tää elämä kuitenkin ja kuinka pettymyksiä kestää... (huomasin, että aiemmin kirjoitin, että aika alussa hyvä kertoa, nyt olen jo eri mieltä. Parempi minunkin on tutustua ensin, jos ei kaveri sitten kiinnosta, niin se on helpompi juttu lopettaa)

kai tähän on vaan sopeuduttava ja pettymyksiinkin sitten tottuu??????

Tsemppiä vaan kaikille !!!!

[Rubik]

Olen Syystuulen kanssa aivan samoilla linjoilla. Parempi tutustua ensin kunnolla ja katsoa miten suhde alkaa kehittyä. Jos käy niin onnellisesti että suhde toimii ja sillä olisi tulevaisuutta, niin silloin on aika kertoa. Tämä voisi paremmin varmistaa sen, että toinen joutuu vakavasti punnitsemaan päätöksensä suhteen jatkumisesta. Toisessa vaakakupissa painaa toivo arvokkaasta suhteesta jonka eteen kannattaisi panostaa ja toisessa vaakakupissa tartuntariski. On varauduttava myös ankaraan pettymykseen josta kukin toipuu ennemmin tai myöhemmin, mutta sen myönteisen päätöksen hinta on niin kallisarvoinen että kannattaa vaan jatkaa deittailua kunnes tarinalle saadaan onnellinen loppu.
Huonoin vaihtoehto olisi se, että sulkeutuisimme kuoreemme ja vetäytyisimme itsesäälin erakoiksi. Itselleni kävi niin, mutta nyt ajattelen toisin .... minulla on sentään mahdollisuus onneen jos annan sille tilaisuuden, mutta jos en sitä tee niin onni jää takuuvarmasti ikuisiksi ajoiksi vain kaukaiseksi haaveeksi.

Kaikki nyt vaan rohkeasti ja päättäväisesti eteenpäin, niinkuin mummo lumessa

Rubik

[syystuuli]

Ihana vastaus Rubik,

tulin oikein hyvälle mielelle. Eihän tässä elämässä muu auta, pettymyksiä tulee joka tapauksessa, kestämme mitä vaan, kun vaan ajattelemme niin ja kyllä sitä sitten osaa arvostaa suhdetta, jos sellainen lopulta onnistuu. Mutta mitään ei tapahdu, jos kotiin jämähtää. Ja jos suhdetta ei synny, niin ainakin elämä on elämänoloista ihmisten parissa.

Ja kai se on sitä itsensä hyväksymistä tällaisena, jos toinen ei sitten hyväksy, niin ei voi mitään ja häntä kyllä ymmärrän. Eihän kukaan haluaisi itselleen tautia. Nyt minusta ihan tuntuu jo lyhyen tuttavuuden perusteella, että en kyllä haluaisikaan hänelle mitään tautia mistään hinnasta. Toisaalta luulen, että läheisyys voisi olla erilaista, kun tauti aktiivinen ja kun se ei ole päällä, niin silloin olisi mahdollisuus lähes normaaliin yhdessäoloon kaikin tavoin. Itselläni varmaan ongelmana se, että pidän läheisyydestä, toisen hellimisestä ihan hirveästi ja suhtaudun helposti intohimoisesti ja haluan halailla jne. se on jotenkin minun luonnetta, niin sitten tämä juttu on entistä vaikeampaa. Pitäisi olla fiksu ja järkevä, pantata tunteen osoittamista ja meinaan pakahtua. Koetan tehdä töitä tämän asian kanssa.


Sinulla on hyvä asenne Rubik, pidä vaan sitä yllä ja pyritään me muutkin siihen.

Ihania päiviä kaikille, vaikka kuinka ois sateista ja harmaata!!

[piipero]

Minä oon kyllä sitä mieltä, että kannattaa kertoa aika nopeasti. Jos mies sen takia lähtee niin eipä hän mitään muitakaan elämän vastoinkäymisiä kestäisi. Itse kerroin uudelle miehelle heti ja hyvin kävi

[Dragonfly]

Kyl nää pakit vaan syö naista.
Tekis mieli siirtyä "tietämättömien" joukkoon mut omatunto ei salli.
Täytyy vaan yrittää luottaa siihen että vielä joskus tärppää...

[Marika82]

oi Mitä on tapahtunut?

[Dragonfly]

Näinhän se menee et löytää kivan ihmisen ja tapaillaan ja sit alkaa olla se fiilis et voitas alkaa siirtyä intiimimpään kontaktiin ja kun vaadin kumin käyttöä, niin toinen sanoo et ei mulla mitään oo, just kävin testeissä, no mun on pakko sanoa et mulla kyl on jotain josta sun ehkä pitäis tietää... Siihen se sit tyssää.
No, se ihminen ei sit vaan ollut mua varten.
On vaan niin ikävä fiilis kun muuttuu kuin joksikin spitaaliseksi toisen silmissä.
Onneks kaveri, jolla on kans herpes, löysi juuri miehen jolle se ei ollut mikään ongelma.
Antaa toivoa tässä masennuksessa.

[Marika82]

Onhan tuo ikävää, mutta näin "seksi kuuluu parisuhteeseen" ihmisenä tulkitsee tuon viestinä, että miehelle oli seksi tärkeämpää kuin hyvä luontoisen elämänkumppanin löytäminen. Nykyaikana tuntuu, että suhteet ajautuu varsin nopeasti tohon pisteeseen, että seksi tulee kuvioon. Silloin ei välttämättä ole ehtinyt punnitsemaan onko se toinen oikeasti kiinnostunut muustakin kuin fysiikasta ja kun tulee torjutuksi niin kaikki menee vain herpeksen syyksi

[Dragonfly]

Niinpä, sekin taisi olla vain seksin perässä oikeasti.
Onneksi, kun on mieli maassa, löytyy ystäviä, jotka muistuttaa kuinka kaunis ja ihana ihminen mä oon

[Palmu]

Kiitos. Oli mukava lukea viestejänne. Itsekkin kävin treffeillä ja mietin,milloin kertoa. Kerron, jos suhde etenee siihen pisteeseen,mutta nyt katson ensin,tuleeko mitään muutoin eli ei sillä kertomisella hirveän kiire ole.