Mietteitä kun diagnoosista on muutama kuukausi

[Claudia]

Hei! Nyt alkaa olla jo pahin voitettu. Joskus tulee vielä kin päiviä, että suen kamalasti juuri tulevaa. Mutta aika hyvällä mallilla alkaa asiaan sopeutuminen olla. Mulla ei ole ekan kerran jälkeen ollut mitään oireita, vaikka stressiä on kamalasti ollut. Olen aina ollut omasta mielestäni empaattinen ihminen, mutta ehkä tämä lisää vielä enemmän sitä muita ihmisiä kohtaan. Jokaisella on ongelmansa, joista ulkopuolinen ei välttämättä tiedä mitään. Mun mielestä tää edelleenkään ei ole fyysisen- airautena kummoinen, mulla on migreeni, luupiikkejä selässä jne, eli fyysinen kipu on mulle tuttua, tämä tuntuu ihan mitättömältä. Samoin mietin aina, miten isoja ongelmia ihmisillä on, tämä on aika pieni ongelma. Minä ja me muut herpestä kantavat voimme ajatella, että tulemme torjutuksi sairauden takia. No miten on muilla? Jokaisella on varmasti " rajoitteensa" joka ei jollekin kelpaa. Ei tässä ole sen kummempaa =). Mä itse olen edelleen suhteessa miehen kaa joka tän mulle huuliherpeksestään tartutti. Elämä on siis ihan mallillaan, hieman takapiruna välillä masentaa, mutta elämä on. Voisi olla paaaaljon huonomminkin. Iloista joulua kamut =)
Claudia <3