[quote="Marika82"]Oletko ajatellut että se on aivan sama mitä sairautta vertaa tai mistä sairaudesta lukee niin netistä löytyy kauhutarinat sairauteen kuin sairauteen? Lueppa kondyloomasta kaikki palstat niin jos kaiken purematta nielee, ei voi kyllä seksiä mennä kenenkään kanssa harrastamaan! Jos ihminen on sen kaltainen että tästä herpeksestä kuullessaan imee kaiken keskustelupalstoilta ilman suhteellisuudentajua tähän elämään ja sairastamiseen niin kyllä se on mahdotonta suhdetta sen jälkeen rakentaa. Sitten voi ajatella että eipä se suhde olisi kuitenkaan kestänyt elämän haasteita, koska harva välttyy sairauksilta![/quote]
Ja pakko vielä heittää jatkoksi, että kun herpestä usein verrataan flunssaan: Eli v-mäinen vaiva joka on paha oireillessaan, mutta unohtuu kun ei ole aktiivinen niin kuinka paljon kauhutarinoita löytyy siitä kun flunssa on mennyt pahaksi? Ihmiset sairastaa yksilöllisesti. Kaikki me esim. tiedetään mitä jälkitauteja voi tulla kun menee liian aikaisin flunssasta toipuvana rasittamaan itseään ja kuinka moni kuitenkin niin tekee? Eli ottaa tietoisen riskin sairastua niihin kaikkiin kauhutarinoihin mitä netistä löytyy. Eli tällä haluan sanoa sen, että ei kaikkien elämä pyöri sairauksia peläten, ei kaikki lue nettiä ja ajattele että mitä kaikkea itselle voi sattua. Eikä meidän velvollisuus ole heille linkittää niitä kauhutarinoita. Sen sijaan veisin sen ihmisen vaikka käymään kanssani lääkärillä jotta asioista voitaisiin keskustella jos se häntä vaivaa tai mikseikö vaikka seksuaaliterapeutin vastaanotolle jos toinen haluaa kuitenkin osoittaa olevansa kiinnostunut minusta ihmisenä eikä seksin vuoksi. Jos siis kyse on Rubikin kaltaisesta tilanteesta ja on tuntenut mahdollisen kumppanin jo pidemmän aikaa.
Kysymys sinkuille satunnaissuhteista
Kirjoittaja Rubik » Pe Loka 19, 2012 14:55
Hienoa kun joku kommentoi. Niin sen pitääkin mennä, koska yksin näiden ajatusten, luulojen ja pelkojen kanssa ajatukset ajautuvat herkästi väärille linjoille. Epätietoisuus tartunnan riskeistä saivat minut ehkä liiankin pelokkaaksi edes yrittämään uutta suhdetta. En myöskään halunnut kaunistella asiaa ja vähätellä riskejä, joten halusin antaa partnerille riittävästi tietoa tartuntariskeistä.
Mitä tulee niihin kauhutarinoihin, niin en toki uskonut kaikkea mitä netin keskustelupalstat suoltavat ulos. Luulot, teoriat ja muut spekuloinnit eivät vakuuttaneet, mutta omista oireistaan ja tartunnoistaan tuskin monikaan valehtelee. Kykenen kyllä analysoimaan ja suodattamaan netistä tulvivan aineiston riittävällä tarkkuudella, jotta saisin poimittua siitä sen oleellisen tiedon. Mainitsinkin jo että annoin myös ihan oikeaa tietoa terveyssivustoilta, joten normaalilla järjellä ja terveellä harkinnalla varusteltu lukija osaa kyllä erottaa tarinoista faktan ja fiktion.
On aika kyseenalaista verrata herpestä flunssaan. Flunssan aiheuttamat jälkitaudit voidaan yleensä parantaa pysyvästi esim. antibiooteilla, mutta kuten kaikki tietävät niin herpekselle ei ole parannuskeinoa. Kuten Marika82 jo mainitsikin, niin flunssan jälkitaudit voidaan parantaa jos hakeutuu ajoissa hoitoon. Herpekselle ei voi tehdä mitään kun tartunnan on jo saanut, mutta flunssan jälkitaudit voidaan hoitaa. Siinä on kyllä ratkaisevan suuri ero, joten tämäntyyppiset vertailut olisi syytä jättää omaan arvoonsa.
Jos mahdollisesti uusi suhde sattuu syntymään, niin yritän jatkossa noudattaa Marika82:n neuvoa:
Sen sijaan veisin sen ihmisen vaikka käymään kanssani lääkärillä jotta asioista voitaisiin keskustella jos se häntä vaivaa tai mikseikö vaikka seksuaaliterapeutin vastaanotolle jos toinen haluaa kuitenkin osoittaa olevansa kiinnostunut minusta ihmisenä eikä seksin vuoksi Se on varmasti parempi tapa kun jäädä yksin miettimään niitä kauhutarinoita, vaikka niihin ei uskoisikaan. Ne jättävät herkästi pienen epävarmuuden siemenen itämään sinne alitajuntaan ja niin se noidankehä vain pahenee.
t. Rubik
Mitä tulee niihin kauhutarinoihin, niin en toki uskonut kaikkea mitä netin keskustelupalstat suoltavat ulos. Luulot, teoriat ja muut spekuloinnit eivät vakuuttaneet, mutta omista oireistaan ja tartunnoistaan tuskin monikaan valehtelee. Kykenen kyllä analysoimaan ja suodattamaan netistä tulvivan aineiston riittävällä tarkkuudella, jotta saisin poimittua siitä sen oleellisen tiedon. Mainitsinkin jo että annoin myös ihan oikeaa tietoa terveyssivustoilta, joten normaalilla järjellä ja terveellä harkinnalla varusteltu lukija osaa kyllä erottaa tarinoista faktan ja fiktion.
On aika kyseenalaista verrata herpestä flunssaan. Flunssan aiheuttamat jälkitaudit voidaan yleensä parantaa pysyvästi esim. antibiooteilla, mutta kuten kaikki tietävät niin herpekselle ei ole parannuskeinoa. Kuten Marika82 jo mainitsikin, niin flunssan jälkitaudit voidaan parantaa jos hakeutuu ajoissa hoitoon. Herpekselle ei voi tehdä mitään kun tartunnan on jo saanut, mutta flunssan jälkitaudit voidaan hoitaa. Siinä on kyllä ratkaisevan suuri ero, joten tämäntyyppiset vertailut olisi syytä jättää omaan arvoonsa.
Jos mahdollisesti uusi suhde sattuu syntymään, niin yritän jatkossa noudattaa Marika82:n neuvoa:
Sen sijaan veisin sen ihmisen vaikka käymään kanssani lääkärillä jotta asioista voitaisiin keskustella jos se häntä vaivaa tai mikseikö vaikka seksuaaliterapeutin vastaanotolle jos toinen haluaa kuitenkin osoittaa olevansa kiinnostunut minusta ihmisenä eikä seksin vuoksi Se on varmasti parempi tapa kun jäädä yksin miettimään niitä kauhutarinoita, vaikka niihin ei uskoisikaan. Ne jättävät herkästi pienen epävarmuuden siemenen itämään sinne alitajuntaan ja niin se noidankehä vain pahenee.
t. Rubik
- Rubik
- Viestit: 12
- Liittynyt: La Heinä 07, 2012 20:54
- Paikkakunta: Etelä-Suomi
Kirjoittaja herpentiini » Ma Marras 19, 2012 16:33
Parisuhteen etsiminen saati löytäminen näin herpeksen kantajana ei ole helpoimmasta päästä oleva tehtävä.
Itse sain tartuntani ensimmäisessä parisuhteessani (kumppani oli myös ensimmäinen seksikumppanini). Tartunnan saadessani ajattelin, ettei tartunnalla olisi elämääni minkäänlaista merkitystä, sillä olisin loppuelämän kyseisen kumppanin kanssa. Suhde ei kuitenkaan ollut toimiva ja vaikka sen itse näinkin, pysyttelin suhteessa tartunnan jälkeenkin vielä yli puoli vuotta. Ajattelin tuolloin, että kukaan muu ei minua varmasti huolisi ja että parempi huono suhde kuin ei suhdetta ollenkaan. Mutta rajansa kaikella!
Kun vihdoin uskalsin päästää irti tuosta vanhasta ja huonosta, olin kauhusta kankeana ajatellessanikin, että tästä pitäisi nyt yrittää lähteä uusien kalojen pariin. Itse koin järkevimmäksi vaihtoehdoksi treffipalstan, jonka kautta pystyin paremmin selvittämään, olisiko tällä mahdollisella toisella osapuolella ja minulla ensinnäkään riittävästi yhtäläisyyksiä ja tätä kautta minkäänlaista mahdollisuutta ajatellen parisuhdetta. Täten pystyin vähentämään huomattavasti niiden ihmisten lukumäärää, joille minun ylipäätään tarvitsi kertoa herpestartunnastani. Mutta ei tuokaan keino auta välttymään ikäviltä kokemuksilta. Itse olen sillä tavoin avoin ja rehellinen, että minun on vain kerrottava tartunnastani toiselle jo hyvissä ajoin ennen kuin on tarkoitus edes toisen kanssa tehdä sen lähempää tuttavuutta. Toki on itsellä oltava se tunne, että suhde voi edetä myös seksin tasolle ennen kuin asian puheeksi ottaa. Näin osoittaa kunnioitusta niin toista osapuolta kuin itseäänkin kohtaan. Mikäli toinen ei ole valmis asiaa hyväksymään, loppuu suhde ennen kuin se on syvemmälle ehtinyt kehittyä. Kipeäähän tuokin tekee, mutta ei yhtä kipeää, kuin jos suhde olisi kestänyt puolet kauemmin.
Treffipalstan kautta löysin oikeastaan kolmea eri tyyppiä olevia kumppaniehdokkaita. Vastaan tepsutteli tämä kaikkien kauhu eli muuten aivan mahtava tyyppi, mutta aavistuksen liian vähän elämänkokemusta omaava heppu, joka tuumasi heti "no way!". Kyllähän se kirpaisi ja lannisti, mutta en antanut itseni jäädä tuleen makaamaan. Sitten törmäsin toiseen kategoriaan eli henkilöön, jolla itsellään on joko kokemusta sukupuolitaudeista tai herpeksestä. Ymmärrystä löytyi ja samalla unohti oman "iljettävyytensä", mutta esteeksi tässä tuli se, ettei ole mukavaa saada toiselta lisätartuntoja. Ei missään elämäntilanteessa. Mikä on täysi mahdottomuus pitemmässä parisuhteessa. Ei tässäkään auttanut muu kuin laittaa leuka pystyyn ja juosta tuulta vastaan. Tuntui kyllä jo tässä vaiheessa siltä, että nyt antaa olla. Olin tiiviisti ollut kietoutuneena tähän ihmissuhdeviidakkoon ja se vei kummasti voimia. Eikä tuo kovin palkitsevalta tuntunut. Päätin panostaa enemmän muihin asioihin ja antaa ihmissuhdeviidakon selkiytyä omalla painollaan. Eikä kestänyt kauankaan, kun törmäsin tähän viimeiseen tapaukseen näistä kolmesta. Kohdalleni osui ihminen, joka osasi nähdä minutkin ihmisenä. Ymmärsi sen, että joskus ei ole kaikki asiat menneet suunnitelmien mukaan ja on tullut tehtyä virheitä, mutta niistä on opittu. En todellakaan väitä, että herpesuutiseni olisi hänelle ollut mikään helppo asia. Hän on kuitenkin ollut koko ajan sitä mieltä, ettei se voi koskaan olla syynä, mikäli suhteemme joskus kariutuisi.
Syy tälle kirjoitukselleni on se, että haluan kannustaa ja rohkaista kaikkia herpeksen kantajia etsimään ja löytämään itselleen kumppanin. Vaikka on herpes riesana, ei silti tarvitse jäädä sen taakkaa yksin kantamaan. Sekin riesa pienenee puolella, kun siitä saa puhua omalle kumppanilleen. Vaikka kumppanin etsimis- ja löytämisprosessi on rankka ja voi mahdollisesti olla melkko pitkäkin, oli se ainakin minulle erittäin tärkeä kokemus. Nuo ikävätkin kokemukset valoivat minuun uskoa siitä, että kyllä joku minut voikin vielä huolia. Ja siten aloin arvostaa itseäni enemmän.
Älkää siis pelätkö tuota kumppaninhakuprosessia tai herpeksestä kertomista. Ei herpes meistä yhtään sen huonompia ihmisiä tee kuin muistakaan!
Itse sain tartuntani ensimmäisessä parisuhteessani (kumppani oli myös ensimmäinen seksikumppanini). Tartunnan saadessani ajattelin, ettei tartunnalla olisi elämääni minkäänlaista merkitystä, sillä olisin loppuelämän kyseisen kumppanin kanssa. Suhde ei kuitenkaan ollut toimiva ja vaikka sen itse näinkin, pysyttelin suhteessa tartunnan jälkeenkin vielä yli puoli vuotta. Ajattelin tuolloin, että kukaan muu ei minua varmasti huolisi ja että parempi huono suhde kuin ei suhdetta ollenkaan. Mutta rajansa kaikella!
Kun vihdoin uskalsin päästää irti tuosta vanhasta ja huonosta, olin kauhusta kankeana ajatellessanikin, että tästä pitäisi nyt yrittää lähteä uusien kalojen pariin. Itse koin järkevimmäksi vaihtoehdoksi treffipalstan, jonka kautta pystyin paremmin selvittämään, olisiko tällä mahdollisella toisella osapuolella ja minulla ensinnäkään riittävästi yhtäläisyyksiä ja tätä kautta minkäänlaista mahdollisuutta ajatellen parisuhdetta. Täten pystyin vähentämään huomattavasti niiden ihmisten lukumäärää, joille minun ylipäätään tarvitsi kertoa herpestartunnastani. Mutta ei tuokaan keino auta välttymään ikäviltä kokemuksilta. Itse olen sillä tavoin avoin ja rehellinen, että minun on vain kerrottava tartunnastani toiselle jo hyvissä ajoin ennen kuin on tarkoitus edes toisen kanssa tehdä sen lähempää tuttavuutta. Toki on itsellä oltava se tunne, että suhde voi edetä myös seksin tasolle ennen kuin asian puheeksi ottaa. Näin osoittaa kunnioitusta niin toista osapuolta kuin itseäänkin kohtaan. Mikäli toinen ei ole valmis asiaa hyväksymään, loppuu suhde ennen kuin se on syvemmälle ehtinyt kehittyä. Kipeäähän tuokin tekee, mutta ei yhtä kipeää, kuin jos suhde olisi kestänyt puolet kauemmin.
Treffipalstan kautta löysin oikeastaan kolmea eri tyyppiä olevia kumppaniehdokkaita. Vastaan tepsutteli tämä kaikkien kauhu eli muuten aivan mahtava tyyppi, mutta aavistuksen liian vähän elämänkokemusta omaava heppu, joka tuumasi heti "no way!". Kyllähän se kirpaisi ja lannisti, mutta en antanut itseni jäädä tuleen makaamaan. Sitten törmäsin toiseen kategoriaan eli henkilöön, jolla itsellään on joko kokemusta sukupuolitaudeista tai herpeksestä. Ymmärrystä löytyi ja samalla unohti oman "iljettävyytensä", mutta esteeksi tässä tuli se, ettei ole mukavaa saada toiselta lisätartuntoja. Ei missään elämäntilanteessa. Mikä on täysi mahdottomuus pitemmässä parisuhteessa. Ei tässäkään auttanut muu kuin laittaa leuka pystyyn ja juosta tuulta vastaan. Tuntui kyllä jo tässä vaiheessa siltä, että nyt antaa olla. Olin tiiviisti ollut kietoutuneena tähän ihmissuhdeviidakkoon ja se vei kummasti voimia. Eikä tuo kovin palkitsevalta tuntunut. Päätin panostaa enemmän muihin asioihin ja antaa ihmissuhdeviidakon selkiytyä omalla painollaan. Eikä kestänyt kauankaan, kun törmäsin tähän viimeiseen tapaukseen näistä kolmesta. Kohdalleni osui ihminen, joka osasi nähdä minutkin ihmisenä. Ymmärsi sen, että joskus ei ole kaikki asiat menneet suunnitelmien mukaan ja on tullut tehtyä virheitä, mutta niistä on opittu. En todellakaan väitä, että herpesuutiseni olisi hänelle ollut mikään helppo asia. Hän on kuitenkin ollut koko ajan sitä mieltä, ettei se voi koskaan olla syynä, mikäli suhteemme joskus kariutuisi.
Syy tälle kirjoitukselleni on se, että haluan kannustaa ja rohkaista kaikkia herpeksen kantajia etsimään ja löytämään itselleen kumppanin. Vaikka on herpes riesana, ei silti tarvitse jäädä sen taakkaa yksin kantamaan. Sekin riesa pienenee puolella, kun siitä saa puhua omalle kumppanilleen. Vaikka kumppanin etsimis- ja löytämisprosessi on rankka ja voi mahdollisesti olla melkko pitkäkin, oli se ainakin minulle erittäin tärkeä kokemus. Nuo ikävätkin kokemukset valoivat minuun uskoa siitä, että kyllä joku minut voikin vielä huolia. Ja siten aloin arvostaa itseäni enemmän.
Älkää siis pelätkö tuota kumppaninhakuprosessia tai herpeksestä kertomista. Ei herpes meistä yhtään sen huonompia ihmisiä tee kuin muistakaan!
- herpentiini
- Viestit: 9
- Liittynyt: Ma Elo 13, 2012 2:40
kiitos herpentiini
Kirjoittaja Marika82 » Ma Marras 19, 2012 22:32
Hih tähän minäkin olen uskonut, mutta kiva kuulla näitä tarinoita. Harmi vaan, että ne jotka sen onnen on löytäneet ei taida usein eksyä tänne kirjoittelmaan...palstan nimikin kun jo ohjaa vähän sinkkuihmiset tänne!
Marika82
- Marika82
- Viestit: 243
- Liittynyt: Pe Touko 11, 2012 21:45
- Paikkakunta: varsinais-suomi
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa